Koti­seu­tu­viik­ko tar­jo­si sekä ohjel­maa että aurinkoa

Sun­nun­tain pää­juh­laan hui­pen­tu­nut Iin koti­seu­tu­viik­ko tar­jo­si run­saas­ti eri­lais­ta ohjel­maa opas­te­tuis­ta käve­ly­kier­rok­sis­ta aina näy­tel­miin ja yhteis­lau­lui­hin sekä tai­de­näyt­te­lyyn asti. Vii­kon kruu­na­si aurin­koi­se­na pysy­nyt sää, jon­ka ansios­ta myös ylei­söä kaik­kiin vii­kon tapah­tu­miin riit­ti mukavasti.

Vapaa-aika­sih­tee­ri Hei­ni Pert­tu­la sai­kin vii­kon aika­na havai­ta, että ihmi­sil­le on syn­ty­nyt suu­ri tar­ve pääs­tä näke­mään ja koke­maan tapah­tu­mia ja ohjel­mia “live­nä” pai­kan päällä.

– Kaik­ki vii­kon tapah­tu­mat kerä­si­vät pal­jon ylei­söä, ja osal­lis­tu­jat oli­vat erit­täin hyvän­tuu­li­sia ja vapau­tu­nei­ta. Iha­naa oli kokea, että pys­tyi vas­taa­maan sil­min­näh­tä­vään tar­pee­seen, Pert­tu­la iloitsi.

Pää­juh­lan ohjel­ma sisäl­si kun­nan­val­tuus­ton puheen­joh­ta­jan Tei­jo Lie­dek­sen esit­tä­män kun­nan ter­veh­dyk­sen ohel­la vii­me vuon­na Vuo­den iiläi­se­nä pal­ki­tun kir­jai­li­jan Jen­ni Räi­nän juh­la­pu­heen sekä Iin Lau­lu­pe­li­man­nien ja Iin Mies­lau­la­jien musiik­kie­si­tyk­siä. Lisäk­si juh­las­sa pal­kit­tiin tämän vuo­den Vuo­den iiläinen.

Tei­jo Lie­des tun­nus­ti, ettei aivan vas­tak­koin ole pääs­syt puhu­maan kuu­li­joil­le kas­vok­kain, min­kä vuok­si puhee­seen tuli val­mis­tau­dut­tua­kin jopa taval­lis­ta huo­lel­li­sem­min. Puheen­sa poh­din­nan aiheek­si Lie­des oli valin­nut sivis­tyk­sen, jol­la hänen mie­les­tään lii­an usein vii­ta­taan pelk­kään oppineisuuteen.

– Koko­nai­suu­te­na sivis­tys sisäl­tää kol­me osa-aluet­ta, jot­ka ovat totuu­del­li­suus, hyvyys ja kau­neus. Nykyi­sin on sivis­tyk­sen tie­dol­li­nen puo­li koros­tu­nut jo lii­kaa­kin, eikä sen totuu­del­li­suus­kaan ole aina itses­tään sel­vää, vaan liik­keel­lä on myös val­heel­lis­ta kuvaa vies­ti­vää tie­toa eri aiheista.

Sivis­tyk­sen kuu­luu myös hyvyys, eli toi­mi­mi­nen eet­ti­ses­ti oikein sekä kyky ymmär­tää tois­ten­kin peri­aat­tei­ta, vaik­ka itse ei oli­si­kaan samaa miel­tä. Kau­neu­den tajua­mi­sel­la puo­les­taan vii­ta­taan esteet­ti­siin arvoi­hin, jot­ka syn­nyt­tä­vät poh­din­taa, ei pelk­kää koh­teen hyvännäköisyyttä.

Kir­jai­li­ja Jen­ni Räi­nä ker­toi puhees­saan kiin­nos­tu­neen­sa tut­ki­maan suku­juu­ri­aan, jot­ka kie­tou­tu­vat Hyryn kylän ohel­la Iihin­kin. Samal­la hän poh­dis­ke­li pai­kan mer­ki­tys­tä ihmi­sen elämässä.

– Minul­ta on jos­kus haas­tat­te­lus­sa kysyt­ty, mik­si ihmi­set eivät muu­ta pois maal­ta tai syr­jä­ky­lil­tä, itse­päi­syy­des­tä­kö. Minun piti het­ki miet­tiä, kysy­mys tun­tui niin kum­mal­li­sel­ta. Sit­ten tote­sin, että kyse on iden­ti­tee­tis­tä, jota pie­ni kylä edus­taa ehkä jopa vah­vem­min kuin kaupunkiympäristö.

Paik­ka­kin kui­ten­kin muut­tuu ajan saa­tos­sa, sel­lai­se­na kuin juu­ri nyt se on ole­mas­sa vain täs­sä hetkessä.

– Vaik­ka suku­pol­vet vaih­tu­vat ja ympä­ris­tö muut­tuu, säi­lyy tie­tyn pai­kan hen­ki suku­pol­vien yli, ilmai­si Räi­nä, joka itse­kin tun­nis­taa itsen­sä sel­keim­min hyry­läi­sek­si, ei niin­kään kui­va­nie­me­läi­sek­si tai iiläiseksi.