Tari­noi­den ja muis­to­jen Ker­ho­la ava­si oven­sa Martinniemessä

Mar­tin­nie­men Ker­ho­lan avoi­mien ovien päi­vä lau­an­tai­na oli koko kylän odo­tet­tu merk­ki­ta­paus. Ensi vuon­na 120 vuot­ta täyt­tä­vä kylän sydän hen­kii his­to­rian havi­naa. Ava­jai­sis­sa talo täyt­tyi tari­nois­ta ja muisteluksista.

Ker­ho­lan tämän vuo­den alus­sa omis­tuk­seen­sa hank­ki­neil­la mar­tin­nie­me­läi­sil­lä Han­na ja Pek­ka Qvis­til­lä on pal­jon suun­ni­tel­mia Ker­ho­lan tule­vas­ta käy­tös­tä, joten luvas­sa on Ker­ho­lan herää­mi­nen jäl­leen eloon. Kesän aika­na raken­nuk­sen kat­to on uusit­tu ja pihal­le teh­ty park­kia­lue. Sisä­ti­lois­sa on toteu­tet­tu pie­niä kun­nos­tus- ja muu­tos­töi­tä edel­li­sen omis­ta­jan teke­män ansiok­kaan enti­söin­nin perin­tei­tä vaa­lien. Ker­ho­lan kun­nos­tus­ta ja avaa­mis­ta pide­tään mer­kit­tä­vä­nä kulttuuritekona.

– Kiin­nos­tus­ta ja ideoi­ta Ker­ho­lan toi­min­taan on tul­lut todel­la pal­jon, ker­toi­vat Qvis­tit iloisina.

Tilo­ja voi vara­ta ja vuo­kra­ta tapah­tu­miin ja juh­la­pai­kak­si. Kyse­ly­jä on tul­lut myös ker­ho­jen pito­pai­kak­si, elä­ke­läis­ten tapah­tu­miin sekä bän­di- ja teat­te­rie­si­tyk­siin. Kesäk­si suun­ni­tel­laan kesä­kah­vi­lan avaa­mis­ta ja edel­leen piha-alu­een ja vie­rei­sen urhei­lu­ken­tän kunnostamista.

Esi­mer­kik­si kult­tuu­rin klu­bi­toi­min­taa var­ten suun­ni­tel­mis­sa on hakea paik­kaan A‑oikeudet.

– Sisä­ti­lois­sa teh­dään tar­vit­ta­via fik­sauk­sia. Kun on näin van­has­ta talos­ta kyse, aina tup­paa tule­maan eteen jota­kin, sanoi Pek­ka Qvist.

Juk­ka Taka­lo esit­ti poi­kan­sa Val­len kans­sa Mar­tin­nie­mi-kap­pa­leen. Taka­lo heit­ti myös idean Ker­ho­las­ta Maa­ki­sen Mar­tin­nie­mi ‑tapah­tu­man jat­ko­paik­ka­na. Ehdo­tuk­se­na ylei­sös­tä hei­tet­tiin myös tai­de­näyt­te­lyt, joi­ta voi­tai­siin pitää vaik­ka kesä­kah­vi­lan yhteydessä.

Hau­ki­pu­taan Työ­väen­näyt­tä­mö on varan­nut jo Ker­ho­las­ta aiko­ja syys- ja loka­kuul­le esi­tyk­sil­le Sata­man sat(t)umaa ja Puna­hilk­ka, jois­ta kuul­tiin ava­jai­sis­sa lau­lu­ja. Työ­väen­näyt­tä­mö on hyväs­sä virees­sä alka­vaan kau­teen ja kokoon­pa­noon on saa­tu myös uusia vah­vis­tuk­sia. Uute­na kap­pa­lee­na kuul­tiin ajan­koh­tai­nen bii­si Go, go koro­na, pai­nu h…ttiin!, jol­la annet­tiin koro­nal­le lähtöpasseja.

Vuo­den Mart­ti­lai­nen pal­kit­tiin Ker­ho­las­sa, kos­ka perin­tei­set hei­nä­kuun kesä­juh­lat sata­mas­sa jäi­vät väliin koro­nan takia.

Kyläyh­dis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Aar­ne Vuo­non­vir­ta ja vara­pu­heen­joh­ta­ja Nii­na Halo­nen luo­vut­ti­vat pal­kin­non kyläyh­dis­tyk­sen pit­kä­ai­kai­sel­le sih­tee­ril­le ja kylä­ak­tii­vil­le Lii­sa Taka­lol­le.

Huo­mio­no­soi­tus oli enem­män kuin pai­kal­laan vuo­si­kym­men­ten työs­tä koti­ky­län hyväksi.

– Lii­sal­la on ollut val­ta­vas­ti teh­tä­viä ja pape­ri­hom­mia, jois­ta hän on vas­tan­nut. Kokouk­sia­kin meil­lä on ollut parin vii­kon välein, sanoi Vuo­non­vir­ta. Nyt kun sih­tee­ri on jät­tä­nyt teh­tä­vän, kyläyh­dis­tyk­sel­lä on haus­sa uusi Liisa.

Lii­sa Taka­lo oli iloi­nen, kii­tol­li­nen ja lii­kut­tu­nut saa­mas­taan huo­mio­no­soi­tuk­ses­ta. Hän on koke­nut kyläyh­dis­tyk­sen työn arvok­kaak­si tehtäväksi.

Ker­ho­lan vai­heis­ta ker­toi “pii­pun juu­rel­la” Lai­ta­ka­ris­sa syn­ty­nyt ja Ker­ho­las­sa asu­nut Rhea Forstén, jon­ka äiti Lyy­li Forstén tun­net­tiin Ker­ho­lan pitä­jä­nä parin­kym­me­nen vuo­den ajal­ta. Ker­ho­lan kuten koko kylän his­to­rias­ta on kir­joit­ta­nut kat­ta­vas­ti Pent­ti Utriai­nen kir­jas­saan Koti­ky­lä­ni Martinniemi.

Lyy­li tun­net­tiin topak­ka­na kas­vat­ta­ja­na, jota kylän enti­set nuo­ret muis­te­li­vat läm­möl­lä. Lak­ki pääs­sä ei saa­nut Ker­ho­laan tul­la ja päi­vää piti osa­ta sanoa. Nuo­ret oli­vat Lyy­lil­le tär­kei­tä. Lyy­liä pidet­tiin kylän par­haa­na sosi­aa­li­työn­te­ki­jä­nä. Hän koh­te­li kaik­kia tas­a­puo­li­ses­ti ja samal­la taval­la, oli­pa kysees­sä her­ra tai narri.

Forstén muis­te­li kuin­ka Mar­tin­nie­mi oli enti­sai­kaan alu­een vilk­kain kes­kus. Kaup­po­ja oli 13, oli elo­ku­va­teat­te­ri ja polii­si­put­ka­kin. Sahayh­tiö jär­jes­ti yllä­pi­tä­mäs­sään Ker­ho­las­sa monen­lais­ta toi­min­taa kai­ken ikäi­sil­le urhei­lus­ta kult­tuu­riin. Hau­ki­pu­taan Mies­kuo­ron syn­ty­juu­ret ovat Ker­ho­las­sa. Aikoi­naan paik­ka oli myös Hau­ki­pu­taan Vei­koil­la ja kult­tuu­ri­ta­lo Anjush­ka­na. Myö­häi­sim­mis­sä vai­heis­sa talo oli yksityisomistuksessa.

Rhea Forstén kuten muut­kin pai­kal­la olleet kiit­te­li­vät Ker­ho­lan uusia omis­ta­jia pai­kan avaa­mi­ses­ta ja toi­vot­ti­vat heil­le onnea tulevaan.

Ava­jai­siin tuli Raa­hes­sa asu­va Saka­ri Kupa­ri­nen, jol­la oli muka­naan har­vi­nai­nen tuliai­nen. Kupa­ri­set asui­vat Ker­ho­las­sa 50-luvul­la. Ker­ho­las­sa toi­mi myös kir­jas­to. Sota-ajan mai­nin­geis­sa polii­si oli taka­va­ri­koi­nut kir­jas­tos­ta poliit­ti­ses­ti arka­luon­toi­sik­si mää­ri­tel­lyt kir­jat, mut­ta teos “Pojat kan­san urhok­kaan” oli saa­tu pii­lo­tet­tua. Kir­ja on kul­ke­nut Saka­ri Kupa­ri­sen mat­kas­sa ja se on ollut hänen mie­les­sä vuosikymmeniä.

– Luin Ran­ta­poh­jas­ta Ker­ho­lan ava­jai­sis­ta ja pää­tin, että nyt tuon kir­jan sin­ne min­ne se kuu­luu, sanoi Kuparinen.

Han­na Qvist sanoi, että kir­ja on aar­re ja se lai­te­taan esil­le Ker­ho­laan mui­den van­ho­jen muis­to­jen, kuten van­ho­jen valo­ku­vien, joukkoon.

Saka­ri Kupa­ri­nen muis­te­lee kuin­ka hän 5‑vuotiaana sai soi­tel­la levy­jä Ker­ho­lan tans­seis­sa. Ker­ho­las­sa hän suo­rit­ti myös ensia­pu­kurs­sin, ja vuon­na 1952 Ker­ho­lan ken­täl­le saa­pu­nut olym­pia­tu­li oli suu­ri tapaus, kuten monet muut­kin urheilutapahtumat.

Ava­jai­siin Qvis­tit sai­vat yhteis­työ­kump­pa­neik­si Mar­tin­nie­men kyläyh­dis­tyk­sen, joka hoi­ti kah­vi­puf­fet­tia sekä Putaan Pul­lan, joka tar­joi­li lohi­keit­toa ja lei­pää. Pai­kal­lis­ta suklaa­ta oli esit­te­le­mäs­sä Chocok­sin Jou­ni Rusa­nen. Lap­sil­le oli pys­ty­tet­ty pihal­le pomppulinna.