Toi­mit­ta­jal­ta: Syk­sy voi olla uuden alku

Syk­sy jo saa, har­maa on maa. Koi­vuis­ta leh­det pian pois puto­aa. Lin­tus­ten tie, ete­lään vie, siel­lä­hän kesä­kin ikui­nen lie…

Vie­lä­kö­hän tätä kou­lu­lau­lua nykyi­sin lau­le­taan? Säve­let pul­pah­ta­vat mie­lee­ni aina syk­syi­sin kun puun leh­det alka­vat vaih­taa väri­ään ja lin­tu­par­vet suun­taa­vat sii­pen­sä koh­ti läm­pi­miä mai­ta. Mie­li on vähän hai­kea­kin, nyt­kö kesä jo meni?

Syk­sy on hie­no vuo­den­ai­ka ja täyn­nä toi­voa ja lupauk­sia, kuin kuu­laan rai­kas syys­met­sä anti­mi­neen. Syy­sa­pa­tial­le ei pidä antaa val­taa, vaik­ka monien asioi­den suh­teen ilmas­sa on epävarmuutta.

Ihan niin kuin ei oli­si ollut jo tar­peek­si vas­tuk­sia, piti vie­lä tul­la tämä Afga­nis­ta­nin keis­si, jon­ka sol­mu­jen avaa­mi­nen tosin oli­si ihan ihmis­ten omis­sa käsissä.

Pak­ko on välil­lä pis­tää pää pen­saa­seen kuin se pie­ni rusa­kon­poi­ka, joka hämä­rän tul­len pomp­pii pihan poik­ki pii­lou­tuen pui­den pau­loi­hin pakoon pahaa maa­il­maa. Lupa on iloi­ta pie­nis­tä suu­ris­ta arjen sat­tu­muk­sis­ta ja median välit­tä­mis­tä hyvän tuu­len uuti­sis­ta­kin. Kuten pre­si­dent­ti­per­heen uudes­ta koi­ran­pen­nus­ta Oskus­ta. Tapah­tu­miin­kin on jo pääs­ty osal­lis­tu­maan, ja voi sitä koh­taa­mis­ten iloa ja esiin­ty­jien rie­mua pääs­tä jäl­leen näyt­tä­mään tai­to­jaan ylei­sön eteen.

Näi­nä päi­vi­nä posi­tii­vi­suut­ta, elä­mä­ni­loa ja ‑uskoa tar­vi­taan, ja myös huu­mo­ria. Onnek­si meil­lä sitä­kin on, vaik­ka mol­laa­jat väi­jy­vät var­sin­kin some­ka­na­vil­la kit­ke­ri­ne huo­mau­tuk­si­neen. Poi­min­ta­na vaik­ka­pa tämä lem­mik­ki­uu­ti­nen, jon­ka jul­kais­seen ilta­päi­vä­leh­den kom­men­teis­sa ehä­tet­tiin heti kysy­mään, näin­kö pian Afga­nis­tan unoh­tui. Pre­si­dent­ti kun puhui krii­sis­tä lau­an­tain aamu­tee­vees­sä. Vii­kon­lo­pun venet­sia­lais­ten ilon­pi­to­kin aiheut­ti när­käs­tys­tä pai­kal­li­ses­sa pus­kik­ses­sa, kun juh­li­joi­ta keho­tet­tiin mene­mään sin­ne Venet­si­aan paukuttelemaan.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta, sopui­saa ja toi­vei­kas­ta syk­syä kaikille!

Auli Haa­pa­la

auli.haapala(at)rantapohja.fi