Toi­vo Hyy­ry­läi­nen kir­joit­ti teok­sen runoi­li­ja­piis­pan tuotannosta

Runoi­li­ja­piis­pa Frans Mic­hael Franzé­nin syn­ty­mäs­tä on 250 vuot­ta. Juh­la­päi­vä­nä 9.2. jul­kis­tet­tiin hänen runo­tuo­tan­nos­taan Toi­vo Hyy­ry­läi­sen kir­joit­ta­ma ja Väy­lä­kir­jo­jen kus­tan­ta­ma teos ”Maan ja tai­vaan runoi­li­ja Frans Mic­hael Franzén”.

Toi­vo Hyy­ry­läi­nen on teh­nyt kir­jan Frans Mic­hael Franzé­nin runo­tuo­tan­nos­ta. (Arkis­to­ku­va: Tui­ja Järvelä-Uusitalo)

Kir­joit­ta­ja Toi­vo Hyy­ry­läi­nen (s. 1945) on Kai­nuus­ta Puo­lan­gal­la syn­ty­nyt, eläk­keel­lä ole­va Yli-Iin kirk­ko­her­ra, rovas­ti ja koti­seu­tu­neu­vos asuu Oulus­sa Yli-Iis­sä. Hän on kir­joit­ta­nut aiem­min kol­me runo­kir­jaa, pai­kal­lis­his­to­ri­aa ja poh­jois­ta kult­tuu­ria käsit­te­le­viä teok­sia sekä his­to­rial­lis­ten näy­tel­mien käsi­kir­joi­tuk­sia. Suo­men ja poh­jois­mai­den his­to­rian jat­ko-opis­ke­li­ja­na hän on tut­ki­nut Oulun seu­dun papis­ton kir­ja­his­to­ri­aa Ruot­sin val­lan aikana.

Kai­nuun kir­jal­li­suus­pal­kin­to annet­tiin hänel­le runoi­li­ja Isa Aspin tuo­tan­non kään­tä­mi­ses­tä ja toi­mit­ta­mi­ses­ta. Suo­men Koti­seu­tu­liit­to on suo­nut hänel­le lii­ton kor­keim­man tun­nus­tuk­sen. Tasa­val­lan Pre­si­dent­ti on myön­tä­nyt hänel­le Suo­men Val­koi­sen Ruusun rita­ri­kun­nan 1 luo­kan rita­rin kun­nia­mer­kin. Hänen runo­jaan on myös sävel­let­ty. Vir­si­kir­jan uusis­sa lisä­vir­sis­sä on hänen vir­si­teks­tin­sä (nro 935) samoin kuin Sii­onin kan­nel ‑lau­lu­ko­koel­mas­sa (nro 255). Monien kir­jal­lis­ten har­ras­tus­ten ohel­la hän on ollut Vete­raa­nin Jou­lun pää­toi­mit­ta­ja. Hän on pit­kä­ai­kai­nen Kai­nuun kir­jai­li­jat-yhdis­tyk­sen jäsen.

Oulus­sa 9.2. 1772 syn­ty­nyt Frans Mic­hael Franzén oli 1790-luvul­la suo­si­tuin suo­ma­lai­nen runoi­li­ja, joka sai jo 25-vuo­ti­aa­na Ruot­sin Aka­te­mian suu­ren kir­jal­li­suus­pal­kin­non. Hen­rik Gabriel Port­ha­nin lah­ja­kas oppi­las toi­mi sen jäl­keen myös eri oppiai­nei­den pro­fes­so­ri­na Turun Aka­te­mias­sa. Oulu oli hänen syn­nyin­seu­tun­sa, mis­sä hän ennen Ruot­siin muut­to­aan viet­ti loma­jak­so­ja ja vie­rai­li suku­aan tapaa­mas­sa myös Ruot­sis­ta käsin

Suo­men sodan jäl­keen hän siir­tyi 1811 Ruot­siin, jos­sa hänet kut­sut­tiin Ruot­sin Aka­te­mian jäse­nek­si ja sih­tee­rik­si. Samaan aikaan hän ete­ni kir­kol­li­sel­la vir­kau­ral­la koko val­ta­kun­nan poh­jois­osan käsit­tä­neen Härn­osan­din piis­pak­si (1834–47).

Franzén osal­lis­tui kes­kei­ses­ti myös Ruot­sin kir­kon vir­si­kir­jan uudis­tuk­seen 1810-luvul­la sanoit­ta­mal­la pari­kym­men­tä uut­ta virt­tä. Niis­tä vii­si on myös Suo­men kir­kon nykyi­ses­sä virsikirjassa.

Runoi­li­ja­na Franzé­nin kes­kei­nen teos oli Sel­ma ja Fan­ny, jos­sa hän yhdis­ti nuo­ruu­den ja kyp­sän iän runot yhdek­si sarjaksi.

Runoi­li­ja­piis­pan syn­ty­män 250-vuo­tis­juh­la­vuon­na jul­kais­ta­vaan juh­la­teok­seen rovas­ti, koti­seu­tu­neu­vos Toi­vo Hyy­ry­läi­nen on suo­men­ta­nut vali­koi­man Franzé­nin kes­kei­ses­tä runo­tuo­tan­nos­ta. Suo­men­nos­ten yhtey­des­sä on esi­tel­ty myös runo­jen his­to­rial­li­nen, aat­teel­li­nen ja kir­jal­li­nen taus­ta. Teos tulee pai­nos­ta lähi­viik­koi­na ja sitä voi tila­ta kustantajalta.