Avus­tus­ta vai orja­työ­tä? – Hen­ki­lö­koh­tai­sen avus­ta­jan työs­tä mon­ta tul­kin­taa

Henkilökohtainen avustaja auttaa toimissa, joita avustettava ei pysty vamman tai sairauden vuoksi tekemään. Avustajat kertovat alalla olevan monenlaisia epäkohtia.

Vai­kea­vam­mai­sel­la on mah­dol­li­suus saa­da hen­ki­lö­koh­tai­nen avus­ta­ja, mikä­li hän tar­vit­see apua tavan­omai­seen elä­mään liit­ty­vis­sä toi­mis­sa. Hen­ki­lö­koh­tai­nen apu on vält­tä­mä­tön­tä toi­sen ihmi­sen anta­maa apua niis­sä tavan­omai­seen elä­mään liit­ty­vis­sä toi­mis­sa, jot­ka hen­ki­lö teki­si itse, mut­ta vam­man tai sai­rau­den vuok­si hän ei sel­viä niis­tä oma­toi­mi­ses­ti.

Laki vam­mai­suu­den perus­teel­la jär­jes­tet­tä­vis­tä pal­ve­luis­ta ja tuki­toi­mis­ta mää­rit­te­lee avun luon­teen ja sen myön­tä­mis­pe­rus­teet. Ran­ta­poh­jaan yhteyt­tä otta­neet avus­ta­jat halua­vat tuo­da esil­le epä­koh­tia, joi­ta alal­la ilme­nee. Hei­dän mukaan­sa avus­ta­ja­käy­tän­nöis­sä on pal­jon epä­sel­vyyk­siä. Suu­rim­pia ongel­mia tulee eteen vapaa-ajan avus­ta­jan teh­tä­vis­sä. Vai­kea­vam­mai­sil­la on mah­dol­lis­ta saa­da hen­ki­lö­koh­tais­ta apua vapaa-ajan toi­min­toi­hin.

– Meil­le saa­te­taan sanoa, että saam­me palk­kaa elo­ku­vis­sa istu­mi­ses­ta tai shop­pai­lu­reis­suis­ta, kun olem­me käyt­tä­mäs­sä avus­tet­ta­vaa hänen toi­vo­mis­saan pai­kois­sa.

Tie­to ei kul­je

Avus­tet­ta­vat asu­vat usein pal­ve­lu­ta­lois­sa, jos­ta avus­ta­ja hakee hänet sovit­tu­na aika­na. Ongel­mia ilme­nee muun muas­sa tie­don­ku­lus­sa.

– Meil­le ei ker­ro­ta, mitä avus­tet­ta­van hoi­dos­ta on suun­ni­tel­tu, emme tie­dä lää­ki­tys­tä, emme­kä hei­dän mui­ta meno­jaan. Olem­me saat­ta­neet sopia avus­tet­ta­van kans­sa menos­ta jon­ne­kin, mut­ta kun menem­me sovi­tus­ti pai­kal­le, onkin hänet vie­ty vaik­ka­pa fysio­te­ra­pi­aan.

Kun avus­ta­ja ei tie­dä avus­tet­ta­van­sa sai­rauk­sia ja lää­ki­tyk­siä, saat­taa sii­tä tul­la vai­keuk­sia esi­mer­kik­si asioin­ti­reis­suil­la. Ongel­mal­li­sek­si on koet­tu myös yhte­ne­väis­ten hoi­to­käy­tän­tö­jen puut­tu­mi­nen.

– Jos me yri­täm­me nou­dat­taa avus­tet­ta­van kans­sa vaik­ka ter­vel­lis­tä ruo­ka­va­lioa tai hil­li­tä hänen osto­sad­dik­tio­taan, niin toi­set hänen kans­sa teke­mi­sis­sä ole­vat voi­vat toi­mia aivan eri taval­la. Koko hoi­to­tii­mil­lä pitäi­si olla saman­lai­set pyr­ki­myk­set, ja mei­dän pitäi­si tie­tää, mit­kä sään­nöt ja lait mei­tä sito­vat.

Haas­ta­tel­lut avus­ta­jat toi­mi­vat nol­la­tun­ti­so­pi­muk­sel­la. Kun­kin avus­ta­jan kans­sa on mää­ri­tel­ty, kuin­ka mon­ta tun­tia työ­tä teh­dään kuu­kau­des­sa.

– Palk­ka on todel­la pie­ni, kym­me­nen euroa tun­nil­ta, peruun­tu­neis­ta tun­neis­ta emme saa mitään kor­vaus­ta, kuten emme myös­kään saa yli­työ­kor­vauk­sia tai lomia. Anne­tut tun­nit eivät aina rii­tä avus­tet­ta­val­le, vaan teem­me hyvän­tah­toi­suut­tam­me pal­jon enem­män. Asia­kas saat­taa soit­taa mon­ta ker­taa päi­väs­sä, mut­ta sii­tä ajas­ta emme saa kor­vaus­ta. Toi­si­naan tun­te­ja jää taas käyt­tä­mät­tä, jol­loin meil­lä jää palk­ka saa­mat­ta. Muil­la hoi­ta­vil­la tahoil­la on ole­tus, että meil­le sopii kaik­ki, avus­ta­jat luet­te­le­vat.

Työ­tä ei arvos­te­ta

Avus­ta­jat koke­vat, että hei­dän työ­tään ei arvos­te­ta. Työ­hön­ot­to­ti­lan­tees­sa­kin saa­te­taan sanoa, että kysees­sä on kiva har­ras­tus, jos­ta saa pien­tä kor­vaus­ta.

–  On keho­tet­tu jopa ole­maan välit­tä­mät­tä asiak­kaas­ta ja teke­mään vain työ­tä, mut­ta me olem­me suu­rel­la sydä­mel­lä töi­täm­me teke­viä. Kos­ka avus­tet­ta­vat ovat usein vähä­va­rai­sia ja muu­toin­kin huo­no-osai­sia, tulee teh­tyä pal­jon sovit­tua enem­män. Kun avus­tet­ta­val­la on rahat lop­pu ja tak­si­mat­kat käy­tet­ty­nä, olem­me kul­jet­ta­neet hei­tä kaup­paan tai lää­kä­riin omal­la autol­lam­me ilman kor­vaus­ta. Ei heil­le ras­ki sanoa, että ei tämä kuu­lu työ­hö­ni.

Ongel­mia tulee avus­ta­jien mukaan myös asiak­kai­den itse­mää­rää­mi­soi­keu­den toteu­tu­mi­ses­sa.

– Toi­set nou­dat­ta­vat sitä kir­jai­mel­li­ses­ti, toi­set eivät ollen­kaan.

Kol­me toteut­ta­mis­ta­paa

• Vai­kea­vam­mai­sen on itse pää­te­tä­vä, mitä ja min­kä­lais­ta apua hän halu­aa ja kuka hän­tä avus­taa.

• Avun jär­jes­tä­mi­ses­sä on kol­me eri­lais­ta toteut­ta­mis­ta­paa. Työ­nan­ta­ja­mal­lis­sa avus­tet­ta­va toi­mii itse avus­ta­jan työ­nan­ta­ja­na ja kun­ta kor­vaa palk­kaa­mi­ses­ta aiheu­tu­vat kulut. Pal­ve­luse­te­li­mal­lis­sa kun­ta antaa avus­tet­ta­val­le pal­ve­luse­te­lin, jol­la hän ostaa avun. Kun­tayh­ty­mä tai kun­ta sopi­vat alu­eel­laan, mit­kä yri­tyk­set toi­mi­vat pal­ve­luse­te­liy­rit­tä­ji­nä. Avus­ta­ja­pal­ve­lu­mal­lis­sa kun­ta hank­kii vai­kea­vam­mai­sel­le ihmi­sel­le avus­ta­ja­pal­ve­lut.

• Jut­tuun haas­ta­tel­lut avus­ta­jat ovat yksi­tyi­sen pal­ve­lun­tuot­ta­jan pal­ve­luk­ses­sa, eli avus­tet­ta­vat osta­vat hei­dän pal­ve­lun­sa pal­ve­luse­te­lil­lä. He ovat teh­neet avus­ta­jat työ­tä myös muil­la toteut­ta­mis­ta­voil­la ja koke­neet ongel­mat niis­sä saman­lai­sik­si.

• Haas­ta­tel­ta­vat esiin­ty­vät jutus­sa nimet­tö­mi­nä, kos­ka eivät voi työn­sä takia esiin­tyä tun­nis­tet­ta­vas­ti.