Aika ja hyvät istu­ma­li­hak­set toi­vat Riku Kuusi­jär­vel­le kuusi laudaturia

Lau­an­tai­na Kii­min­gin lukion yli­op­pi­las­juh­las­sa val­ko­la­kin pai­naa pää­hän­sä 48 uut­ta yli­op­pi­las­ta. Yksi heis­tä on Riku Kuusi­jär­vi, jon­ka yli­op­pi­las­to­dis­tuk­ses­sa komei­lee kuusi lau­da­tu­ria sekä yksi eximia.

– Olen tyy­ty­väi­nen tulok­sii­ni, ei niis­tä aina­kaan voi valit­taa, tuo­re yli­op­pi­las tote­aa nauraen.

Kuusi­jär­vi kir­joit­ti lau­da­tu­rin­sa fysii­kas­ta, kemias­ta, äidin­kie­les­tä, lyhyes­tä sak­san kie­les­tä, pit­käs­tä englan­nin kie­les­tä ja kes­ki­pit­käs­tä ruot­sin kie­les­tä. Exi­mian hän kir­joit­ti pit­käs­tä matematiikasta.

– Kie­let ja tie­de­ai­neet ovat aina olleet suo­sik­ke­ja­ni, mikä näkyy nyt myös yli­op­pi­las­to­dis­tuk­ses­sa. Yksit­täis­tä lem­piai­net­ta en osaa sanoa, sil­lä kaik­kia kir­joit­ta­mia­ni ainei­ta oli muka­vaa opiskella.

Kuusi­jär­ven mie­les­tä hyvät kir­joi­tus­tu­lok­set vaa­di ihmei­tä, vaan omien tavoit­tei­den­sa eteen on yksin­ker­tai­ses­ti jak­set­ta­va teh­dä tar­peek­si töitä.

– Monet luke­vat vain tie­tyn sivu­mää­rän päi­väs­sä ja jät­tä­vät opis­ke­lun sii­hen. Hyvät kir­joi­tus­tu­lok­set vaa­ti­vat omal­la koh­dal­la­ni aikaa ja hyvät istu­ma­li­hak­set – täy­tyy vain lukea niin pit­kään, että var­mas­ti ymmär­tää opis­kel­ta­vat asiat.

Opin­tou­rak­ka ei Kuusi­jär­ven osal­ta päät­ty­nyt yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­siin – monien mui­den tuo­rei­den yli­op­pi­lai­den tavoin hän on vii­mei­set vii­kot val­mis­tau­tu­nut kor­kea­kou­lu­jen pää­sy­ko­kei­siin. Kuusi­jär­vi ker­too hake­neen­sa Hel­sin­gin yli­opis­toon opis­ke­le­maan sak­san kiel­tä, ja pää­sy­koe­ma­te­ri­aa­lia on runsaasti.

– Mie­tin pit­kään hake­va­ni opis­ke­le­maan fysiik­kaa, mut­ta Oulun yli­opis­ton abi­päi­vil­lä ger­maa­ni­sen filo­lo­gian esit­te­lys­sä kiin­nos­tuin opin­toa­las­ta kovas­ti. Pää­dyin hake­maan Hel­sin­kiin, sil­lä siel­lä on enem­män sivuai­ne­tar­jon­taa ja kulttuuria.

Hai­keat hyvästit

Kuusi­jär­vi muut­ti Ouluun vuo­den­vaih­tees­sa, mut­ta suu­rim­man osan lukio­ajas­taan hän asui Kii­min­gis­sä. Hän pää­tyi alun perin valit­se­maan Kii­min­gin lukion lyhyen kou­lu­mat­kan vuok­si, mut­ta tote­aa olleen­sa tyy­ty­väi­nen lukioon myös muis­ta syistä.

– Kii­min­gin lukios­sa on muka­va ja kan­nus­ta­va ilma­pii­ri. Opet­ta­jat ja hen­ki­lö­kun­ta ovat todel­la ins­pi­roi­via hen­ki­löi­tä, ja he kan­nus­ti­vat mei­tä oppi­lai­ta teke­mään töi­tä, jot­ta saa­vut­tai­sim­me omat tavoit­teem­me. Alun perin olin menos­sa lukioon Ouluun, mut­ta olen iloi­nen sii­tä, että pää­dyin jää­mään Kiiminkiin.

Kuusi­jär­vi oli muka­na myös Kii­min­gin lukion opis­ke­li­ja­kun­nas­sa sih­tee­ri­nä kol­men vuo­den ajan. Hän ker­too oppi­las­kun­ta­toi­min­nan tuo­neen vaih­te­lua kou­luar­jen lomaan, ja anta­neen koke­mus­ta myös yhteis­kun­nal­li­sen vai­kut­ta­mi­sen saralta.

Kuusi­jär­vi hyväs­te­lee lukion­sa huo­men­na hai­kein mielin.

– Lukios­sa on kol­me vuot­ta teh­ty tut­kin­non eteen töi­tä, ja toki val­mis­tu­mi­ses­ta on iloi­nen mie­li. Minul­la jää sil­ti ikä­vä lukio­ta ja sen tun­nel­maa, ja tulen var­mas­ti läm­möl­lä muis­te­le­maan lukio­ai­ko­ja tulevaisuudessa.

Kuusi­jär­vi aikoo juh­lia val­ko­lak­kia yhdes­sä per­heen­sä ja lähi­su­kun­sa kanssa.

– Itse olen jää­nyt kak­ku­jen lei­po­mi­ses­ta suo­siol­la pois. Tulos­sa on muka­vat perus­juh­lat, mitään tur­han pra­me­aa en kai­paa­kaan, Kuusi­jär­vi naurahtaa.