Artikkelit joiden kirjoittaja on Rantapohja Toimitus

Yhteis­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­dem­me jär­jes­tä­mi­ses­sä olem­me uuden äärel­lä. Tähän asti kun­nat ovat olleet se taho, joka jär­jes­tää pal­ve­lut yhdes­sä yksi­tyis­ten toi­mi­joi­den kans­sa. Jat­kos­sa sosiaali‑, terveys‑, palo- ja pelas­tus­toi­men pal­ve­lut jär­jes­te­tään hyvinvointialueittain. 

Kes­kus­ta toi vaa­li­kam­pan­jan alku­vai­heis­sa sel­keäs­ti esiin aja­tuk­sen lähi­pal­ve­lu­jen vah­vis­ta­mi­ses­ta, kun haas­toim­me mui­ta puo­luei­ta mukaan esit­tä­mäl­lä jokai­seen kun­taan ter­veys­a­se­man kal­tais­ta lähi­pal­ve­lu­pis­tet­tä. Kävi­pä niin, että joku puo­lue piti sitä lii­an kal­lii­na idea­na ja toi­nen röyh­keä­nä populismina.

Olin jou­lu­aa­ton kun­nia­var­tio­vuo­ros­sa Kuusa­mon Pyhän Ris­tin kir­kon san­ka­ri­maan pat­saal­la. Kun­nia­var­tiol­la halua­vat maan­puo­lus­tus­jär­jes­töt kun­nioit­taa ja muis­taa hei­tä, jot­ka uhra­si­vat hen­ken­sä sen puo­les­ta, että meil­le suo­ma­lai­sil­le on oma maa ja paik­ka, mis­sä asua ja elää. Meil­lä on oikeus käyt­tää äidin­kiel­tä ja puo­lus­taa isän­maa­ta. Meil­lä on sanan­va­paus ja ennen kaik­kea vapaat vaalit.

Minun Poh­jois-Poh­jan­maa tar­jo­aa asuk­kail­leen lois­ta­vat eli­no­lo­suh­teet. Asuk­kai­den ter­veys on hyvä ja väes­tö on kou­lu­tet­tua, työ­paik­kao­ma­va­rai­suus on alu­eel­lam­me vah­va. Työl­li­syy­sas­te on kor­kea ja työl­lis­ty­mis­mah­dol­li­suu­det moni­nai­set, kai­kil­le löy­tyy väy­lä työ­elä­mään. Ajan­käyt­tö on hal­lin­nas­sa ja tasa­pai­nos­sa. Ihmis­ten työs­sä­jak­sa­mi­nen ja jak­sa­mi­nen yli­pää­tään on hyvää tasoa. Kes­tä­väs­ti huo­mioi­tu ympä­ris­tö, luon­non lähei­syys ja toi­mi­vat yhtei­söt luo­vat hyvät edel­ly­tyk­set niin yhtei­söil­le kuin yksi­löil­le. Asuk­kaat osal­lis­tu­vat aktii­vi­si­na toi­mi­joi­na oman alu­een toi­min­taan. Jul­ki­nen talous on ter­veel­lä poh­jal­la. Tai­teel­la, kult­tuu­ril­la ja luo­vuu­del­la on tilaa olla ja kas­vaa. Yhtei­söl­li­syys, välit­tä­mi­nen ja tois­ten arvos­ta­mi­nen on meil­le luon­tais­ta ja tär­ke­ää. Pal­ve­lut ovat lähel­lä ja ihmi­nen nii­den kes­kiös­sä. Meil­lä on tur­val­lis­ta asua ja elää.

Omais­hoi­to­per­hei­den tar­vit­se­mat sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut siir­ty­vät alue­vaa­lien jäl­keen hyvin­voin­tia­lu­een vas­tuul­le ja jär­jes­tet­tä­vik­si, se tulee mer­kit­se­mään isoa muu­tos­ta omais­hoi­to­so­pi­muk­sen teh­neil­le hen­ki­löil­le. Myös omais­hoi­don tuen uudet, alu­eel­li­set kri­tee­rit ja palk­kioi­den tasot siir­ty­vät tule­vien alue­val­tuu­tet­tu­jen pää­tet­tä­vik­si. Uskal­lan väit­tää, että suu­ri osa Poh­jois-Poh­jan­maan omais­hoi­don­tuen saa­jis­ta (4377 tuen saa­jaa) ei ole tie­dos­ta­nut, kuin­ka suu­res­ta muu­tok­ses­ta on kysymys.

Päät­tä­jil­le esi­tet­tä­vien kuvaa­jien käp­py­rät näyt­tä­vät uhkaa­vil­ta ja tilan­ne hal­lit­se­mat­to­mal­ta. Mikä lääk­keek­si yhtä­löön, jos­sa väes­tö ikään­tyy, per­hei­den haas­teet lisään­ty­vät, työn­te­ki­jöi­den saa­ta­vuus heik­ke­nee eivät­kä tie­to­jär­jes­tel­mät kes­kus­te­le keskenään?

Mil­lai­sia oli­si­vat unel­mien sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lut sekä pelas­tus­toi­mi? Ter­veys­a­se­mia oli­si usei­ta joka kun­nas­sa. Sai­raan­hoi­ta­jan tai lää­kä­rin vas­taa­no­tol­le pää­si­si aina samal­le päi­väl­le. Ter­veys­a­se­mat oli­si­vat auki joka päi­vä, ympä­ri vuo­ro­kau­den. Ham­mas­lää­kä­riin pää­si­si aina sama­na päivänä.

Ihmi­sel­le voi yllät­täen ilmaan­tua raju­ja arkea koet­te­le­via haas­tei­ta; työt­tö­myyt­tä, talou­del­li­nen romah­dus, van­hem­muu­den ongel­mia, per­he- ja lähi­suh­de­vä­ki­val­taa, yksi­näi­syyt­tä tai asunn­ot­to­muut­ta. Täl­lai­sia asioi­ta ei kukaan elä­mään­sä toi­vo tai suun­nit­te­le. Sosi­aa­li­työn ja sosi­aa­lioh­jauk­sen kei­noin rat­ko­taan näi­den ongel­mien seurauksia.

Ihmet­te­lin aina, kuin­ka sivis­ty­nyt ja sen­ai­kai­sen maa­il­man tek­ni­ses­ti kehit­ty­nein kan­sa läh­ti kan­nat­ta­maan Hit­le­rin hal­lin­toa niin innok­kaas­ti? Eikö sak­sa­lais­ten enem­mis­töl­lä ollut käsi­tys­tä mihin tämä kan­na­tus lopul­ta voi­si joh­taa? Nykyi­sin en ihmet­te­le enää lain­kaan, mik­si sak­sa­lai­set hur­ra­si­vat Hit­le­rin hal­lin­nol­le: nyt näen sen kai­ken tapah­tu­van uudel­leen ympärilläni.