Muis­tan, kun lap­se­na olin 70-luvun alus­sa iso­van­hem­mil­la­ni hoi­dos­sa. Van­hem­pa­ni oli­vat työs­sä, ja sain olla tutus­sa ja tur­val­li­ses­sa pai­kas­sa hoi­dos­sa. Vart­tues­sa­ni kou­lui­käi­sek­si suun­ta­sin usein vii­kon­lo­puk­si iso­van­hem­pie­ni luok­se. Nuo­ruu­den ja aikui­suu­den koit­taes­sa yhteys säi­lyi koko iso­van­hem­pie­ni elin­kaa­ren ajan.

Maa­nan­tai­na saim­me Oulun talous­ar­vion 2022 ja ‑suun­ni­tel­ma 2023–2024 hyväk­syt­tyä. Pro­ses­si oli arva­ten­kin pit­kä ja usei­ta kokouk­sia vaa­ti­va sekä puo­luei­den väli­siä neu­vot­te­lu­ja vaa­ti­va kokonaisuus. 

Nel­jän­nen advent­ti­sun­nun­tain evan­ke­liu­mi­teks­ti ker­too tilan­tees­ta, jos­sa Joo­sef, Jee­suk­sen kas­vat­ti-isä on saa­nut tie­don sii­tä, että hänen kih­lat­tun­sa Maria odot­taa las­ta. Joo­sef tun­si pro­feet­ta Jesa­jan ennus­tuk­sen: ”Kat­so, neit­syt tulee ras­kaak­si ja syn­nyt­tää pojan, ja hänel­le anne­taan nimek­si Imma­nuel – se mer­kit­see: Juma­la on mei­dän kans­sam­me.” (Jes. 7:14).

Mum­mu oli maa­il­man kil­tein ihmi­nen. Hän tuki ja loh­dut­ti sitä, joka oli itse mokan­nut tai maa­il­ma oli heit­tä­nyt esteen tiel­le. Hän näyt­ti miten välit­tää aidos­ti lähei­sis­tään ja opet­ti osoit­ta­maan sen.