Kos­ki­sen ensim­mäi­nen kausi jäi sii­hen, kun polii­si etsi uhrin­sa hukut­ta­vaa mur­haa­jaa. Eiku sehän oli­kin Hau­ta­kor­ven juo­ni ja Sor­jo­sen ark­ki­vi­hol­li­nen oli se pla­ti­na­tuk­kai­nen mies. Uusia suo­ra­tois­to­sar­jo­ja syn­tyy kuin sie­niä sateel­la ja välil­lä voi olla vai­kea erot­taa juo­nen­kään­teet toi­sis­taan. Suo­ra­tois­to­pal­ve­lui­den tar­jon­ta on kuin kark­ki­kau­pas­sa, her­ku­tel­la voi moni­puo­li­ses­ti. Menee­kö itse kat­se­luun tar­koi­tet­tu aika kui­ten­kin vaih­toeh­to­jen selaa­mi­seen? Tulee­ko tar­jon­nas­ta saman­lai­nen ähky kun kark­ki­kau­pan ostok­sia nauttiessa?