Har­taus: Juma­lan sana antaa turvan

Mat­ti Kinnunen.

Psal­mi 18: 31. Juma­lan ohjeet ovat täy­del­li­set, her­ran sana on kir­kas ja puh­das. kuin kil­pi hän suo­jaa nii­tä, jot­ka hake­vat hänes­tä turvaa.

Me eläm­me levot­to­man maa­il­man kes­kel­lä. Ylei­nen mie­li­pi­de mur­taa perin­tei­siä arvo­ja ja osa kri­tii­kis­tä suun­tau­tuu Juma­lan sanan mer­ki­tyk­seen. Moni ihmi­nen hapui­lee elä­mäs­sään ja etsii tur­vaa elä­mään­sä. Sinä nuo­ri saa­tat aja­tel­la, että levot­to­muus tun­keu­tuu omaan elä­mää­si ja saa aikaan vää­riä valin­to­ja. Van­hem­pi saat­taa miet­tiä mik­si niin moni asia on muut­tu­nut ympä­ril­läm­me. Ajan ilmiöt ravis­te­le­vat mei­tä ihmi­siä ja saat­ta­vat ahdistaa.

Sik­si on tär­ke­ää puhua sel­lai­ses­ta tur­vas­ta, joka kes­tää tääl­lä ajan kes­kel­lä. Raa­mat­tuun kir­joi­tet­tu juma­lan sana on muut­tu­ma­ton­ta ja katoa­ma­ton­ta. Juma­la loi alus­sa kai­ken sanal­laan. Sanal­laan hän myös ker­ran päät­tää tämän maa­il­man­ajan. Tämän vah­vis­ti myös Jee­sus ope­tuk­sel­laan: Tai­vas ja maa katoa­vat, mut­ta minun sana­ni eivät kos­kaan katoa” (Matt. 24: 35). Apos­to­li Pie­ta­ri tar­kas­te­li ihmi­sen hau­raut­ta ja Juma­lan sanan pysy­vyyt­tä: Sil­lä ihmi­nen on kuin ruo­ho, ihmi­sen kau­neus kuin kedon kuk­ka. Ruo­ho kui­vuu, kuk­ka lakas­tuu, mut­ta Her­ran sana pysyy iäti. Juu­ri tämä sana on teil­le ilo­sa­no­ma­na julistettu.

Juma­la on anta­nut sanan­sa puhut­ta­vak­si kes­kel­lem­me. Uskon­puh­dis­ta­ja Mart­ti Lut­her tote­aa, että juma­lan sana ei voi olla ilman juma­lan kan­saa. Juma­la on jat­ku­vas­sa vuo­ro­vai­ku­tuk­ses­sa omien­sa kans­sa sanan­sa kaut­ta. Tämän vuo­ro­vai­ku­tuk­sen hedel­mä­nä on syn­ty­nyt raa­mat­tu, kir­joi­tet­tu juma­lan sana, jon­ka pyhät juma­lan ihmi­set ovat kir­joit­ta­neet Pyhän hen­gen vai­ku­tuk­ses­ta. Salat­tu Juma­la on puhu­nut Hen­ken­sä kaut­ta pal­ve­li­joil­leen: Yksi­kään pro­fee­tal­li­nen sana ei ole tul­lut jul­ki ihmis­ten tah­dos­ta, vaan ihmi­set ovat puhu­neet Pyhän Hen­gen joh­ta­mi­na sen, min­kä ovat Juma­lal­ta saa­neet.” (2 Piet. 1: 21).

Juma­lan tah­don välit­tä­jik­si on kut­sut­tu Jee­suk­sen sovin­to­työn usko­jat tääl­lä maa­il­mas­sa (2. Kor.5:18–20). Paa­va­li kir­joit­ti Efe­sok­sen seu­ra­kun­nal­le: ”Armos­ta Juma­la on tei­dät pelas­ta­nut anta­mal­la teil­le uskon. Pelas­tus ei ole läh­töi­sin teis­tä, vaan se on Juma­lan lah­ja. Se ei perus­tu ihmi­sen tekoi­hin, jot­tei kukaan voi­si ylpeil­lä. (Ef. 2:8–9). Elä­vä usko kan­taa ajan myrs­ky­jen yli peril­le Taivaaseen.

Mat­ti Kin­nu­nen, kap­pa­lai­nen, Iin seurakunta