Sota-ajan kir­jei­tä kotoa rin­ta­mal­le ja rin­ta­mal­ta kotiin – Suku­juh­la ja kir­jan jul­kis­ta­mi­nen Kii­min­gin Loukkojärvellä

Kii­min­gin Louk­ko­jär­vel­lä vie­tet­tiin ainut­ker­tais­ta Gre­ta ja Heik­ki Tuo­hi­non jäl­ki­pol­vien kesä­juh­laa, jon­ka yhtey­des­sä jul­kis­tet­tiin Lou­kon talon ulla­kol­ta ja suvun kotiar­kis­tois­ta löy­ty­nei­den kir­jei­den poh­jal­ta koot­tu kir­ja “Sota-ajan kir­jei­tä kotoa rin­ta­mal­le ja rin­ta­mal­ta kotiin”.

Juh­lan tapah­tu­ma­paik­ka oli samai­nen piha­pii­ri, jos­sa Gre­ta ja Heik­ki Tuo­hi­non kuusi­hen­ki­nen per­he asui, eli ja vil­je­li mai­taan, ja jon­ka täy­sin uudis­tet­tua kak­si­ker­rok­sis­ta koti­aan Han­nu ja Ani­ta Tuo­hi­no nyky­ään isännöivät.

Kool­la oli suvun lähes koko jäl­ki­pol­vi per­hei­neen, puo­li­soi­neen, tyt­tö- ja poi­ka­ka­ve­rei­neen ja lap­si­neen, yhteen­sä yli 50 henkilöä.

Kir­jan jul­kis­ta­mi­sen yhtey­des­sä kir­jan aineis­ton koon­nut ja sen toi­mit­ta­nut Pert­ti Tuo­hi­no ker­toi sota-ajan koke­neen per­heen elä­mäs­tä ja kään­teis­tä kuin myös kir­jan teke­mi­seen liit­ty­vis­tä vai­heis­ta. Lou­kon talon ja suvun his­to­rias­ta ker­toi puo­les­taan Han­nu Tuo­hi­non puo­li­so Ani­ta Tuohino.

Kir­jaan on koot­tu sotaa edel­tä­vän ajan ja sota-ajan kir­jeen­vaih­toa vuo­sil­ta 1938–1945. Kir­jaan pää­ty­nei­tä kir­jei­tä, kort­te­ja, muu­ta­mia runo­ja ja sota-ajan lau­lu­ja on liki 300, ja lisäk­si kol­mi­sen­kym­men­tä valo­ku­vaa samal­ta ajal­ta. Pää­osa kir­jeis­tä löy­tyi vuon­na 2003 Lou­kon talon vil­ja-aitan ulla­kol­ta, sano­ma- ja aika­kaus­leh­ti­pi­no­jen alta aitan kat­to­re­mon­tin ja siir­ron yhtey­des­sä. Siel­lä ne oli­vat olleet unoh­duk­sis­sa kuu­den vuo­si­kym­me­nen ajan.

Kir­jan alku­puo­lel­la on taus­toi­tet­tu tal­vi­so­taa ja sii­hen joh­ta­nei­ta syi­tä, väli­rau­han aikaa sekä jat­ko­so­dan että Lapin sodan vai­hei­ta, tar­koi­tuk­se­na hel­pot­taa ja syven­tää lukukokemusta.

Joh­dan­to-osaan on kerät­ty myös kym­me­nen sivun ver­ran sana­kir­jaa, jos­sa kir­jei­den alku­pe­räi­nen, agraa­riyh­tei­sön käyt­tä­mä sanas­to kuin myös Poh­jois-Poh­jan­maan ja Oulun seu­dun mur­re­sa­nas­to on “kään­net­ty” nykyi­sel­le yleiskielelle.

Jul­kis­ta­mi­sen yhtey­des­sä kir­jan sai­vat omak­seen kaik­ki muka­na olleet niin halu­tes­saan, “sota­kir­jai­li­jan” omis­tus­kir­joi­tuk­sel­la varustettuna.

Suku­juh­la aloi­tet­tiin lau­an­tai­na puo­lil­ta­päi­vin lipun­nos­tol­la, ter­ve­tu­lo­mal­jo­jen koho­tuk­sel­la ja päi­vä­kah­vil­la. Päi­väl­li­nen tar­jot­tiin van­han ajan mal­liin sisäl­täen omas­ta maas­ta juu­ri nos­te­tut uudet peru­nat, voi­si­pu­li­kas­ti­ke, kei­tet­tyä kanan­mu­naa sekä koti­kal­jaa. Toi­sin kuin ennen van­haan, lisuk­kee­na oli rai­kas salaat­ti, sekin pää­osin omas­ta maas­ta kerät­ty. Jäl­ki­ruo­an raa­ka-aineet rapar­pe­ri-man­sik­ka­pii­rak­kaan oli­vat myös talon puutarhasta.

Ohjel­maan kuu­lui vapaa­muo­toi­sen seu­rus­te­lun lisäk­si muun muas­sa pal­lon­heit­toa, Isosaa­ren ympä­riuin­ti (noin 1 400 met­riä), sau­no­mis­ta, pal­ju sekä las­ten suo­si­maa bil­jar­dia pää­ra­ken­nuk­sen ala­ker­ras­sa. Piha­pii­rin ait­toi­hin ja pää­ra­ken­nuk­sen ala­ker­taan oli isän­tä­pa­ri koon­nut juh­la­väen ihail­ta­vak­si ja ihme­tel­tä­väk­si maa­lais­ta­lon viral­li­sia doku­ment­te­ja, kir­jal­lis­ta jää­mis­töä, monen­lai­sia työ­ka­lu­ja ynnä mui­ta tar­vik­kei­ta vuo­si­sa­to­jen ajalta.

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.