Tuu­li­voi­ma­puis­tois­ta vaa­ral­li­sia jätealueita

Tuu­li­voi­mayh­tiöi­den ja nii­den lob­baa­mien poliit­tis­ten päät­tä­jien mie­les­tä maa­tuu­li­voi­ma­loi­den kaa­voi­tus­me­net­te­lyä pitäi­si suju­voit­taa, kos­ka tuu­li­voi­ma­loi­den tek­niik­ka ehtii van­he­ta kaa­vois­ta syn­ty­nei­den oikeus­pro­ses­sien aikana.

Kaa­vo­jen oikeus­pro­ses­sit kes­tä­vät tiet­tä­väs­ti pisim­mil­lään 5−7 vuot­ta. Mui­den­kin kuin tuu­li­voi­mayh­tiöi­den on syy­tä huo­les­tua tuu­li­voi­ma­loi­den tek­nii­kan näin nopeas­ta vanhentumisesta.

Täl­lä het­kel­lä ei pys­ty­tä edes kuvit­te­le­maan, mil­lä kai­kil­la kei­noil­la ener­gi­aa tuo­te­taan 10–15 vuo­den kulut­tua ja kuin­ka pal­jon. Tek­nii­kan kehi­tys voi ottaa iso­ja loik­kia. Aivan sel­väl­tä näyt­tää kui­ten­kin jo nyt, että maa­tuu­li­voi­ma­lat häviä­vät kil­pai­lus­sa merituulivoimaloille.

Tuu­li­voi­ma­puis­tot ovat yleen­sä ison ener­giayh­tiön pai­kal­li­sia tytä­ryh­tiöi­tä. Kan­nat­ta­mat­to­mak­si käy­nyt tytä­ryh­tiö on help­po lait­taa konkurssiin.

Kon­kurs­siin men­nees­sä tuu­li­voi­ma­puis­tos­sa kun­nos­sa­pi­to lop­puu. Inter­ne­tis­tä voi käy­dä kat­so­mas­sa, mil­tä pie­net­kin hylä­tyt tuu­li­voi­ma­lat näyt­tä­vät (aban­do­ned wind tur­bi­nes). Nyt raken­ne­taan 200–300 met­riä kor­kei­ta maatuulivoimaloita.

Yksi­kin hylät­ty ja rik­koon­tu­nut 200–300 met­riä kor­kea maa­tuu­li­voi­ma­la on kaik­kea muu­ta kuin tur­val­li­nen, ter­veel­li­nen ja viih­tyi­sä eli­nym­pä­ris­tö. Yhdes­sä ainoas­sa tuu­li­voi­ma­puis­tos­sa täl­lai­sia voi­ma­loi­ta voi olla usei­ta kym­me­niä tai lähem­mäs sata.

Tuu­li­voi­ma­puis­ton pur­ka­mi­nen ja maa­poh­jan ennal­lis­ta­mi­nen on Suo­mes­sa jätet­ty kon­kurs­si­ti­lan­tees­sa sen varaan, mitä tuu­li­voi­mayh­tiö ja maa­no­mis­ta­ja ovat tuu­li­voi­ma­puis­toa perus­tet­taes­sa kes­ke­nään ja salai­ses­ti sopi­neet pur­ku­ra­has­tos­ta tai muus­ta vakuudesta.

Mitään ei ole opit­tu hylät­ty­jen kai­vos­ten jätea­lueis­ta, vaik­ka monet niis­tä ovat jo vuo­si­kym­me­niä uhan­neet ihmis­ten ter­veyt­tä ja aiheut­ta­neet vaka­vaa vaa­raa ympä­ris­töl­le. Tois­ta saman­lais­ta sot­kua Suo­meen ei kaivata.

Tuu­li­voi­ma­puis­ton pur­ka­mi­seen varau­tu­mi­ses­sa on kysy­mys yhteis­kun­nal­li­ses­ti niin mer­kit­tä­väs­tä asias­ta, että pur­ka­mi­ses­sa tar­vit­ta­vien vakuus­jär­jes­te­ly­jen pitää tapah­tua ydin­voi­ma­loi­den tapaan viran­omais­val­von­nas­sa. Viran­omai­sil­la pitää olla oikeus ja vel­vol­li­suus val­voa, että vakuu­det ovat riit­tä­vät ja heti käy­tet­tä­vis­sä, kun tuu­li­myl­ly lak­kaa pyörimästä.

Kaa­voi­tuk­sen nopeut­ta­mi­nen oli­si nyky­ti­lan­tees­sa vas­tuu­ton­ta. Tuu­li­voi­ma­puis­to­jen kaa­voit­ta­mi­nen pitää lait­taa jäi­hin, kun­nes tuu­li­voi­ma­loi­den pur­ka­mis­ta kos­ke­van lain­sää­dän­nön vaka­vat puut­teel­li­suu­det ja heik­kou­det on ensin kor­jat­tu. Jo nykyi­sis­tä tuu­li­voi­ma­puis­tois­ta uhkaa tul­la ympäristökatastrofi.

Kari Tuo­me­la, säh­köin­si­nöö­ri, Oulu