Ran­ta­poh­jas­ta 10.5.1979: Les­kie­män­tä valit­taa: “Kyl­lä se on tuol­la tiel­lä vai­kea kul­kea. Jos kul­kee hitaas­ti, niin sano­taan, että ketä­hän se oot­taa ja jos kul­kee jou­tuin, niin sano­taan, että kenen­kä­hän perään sil­lä nyt on kii­re.” A.K. Haukipudas

Ran­ta­poh­jas­ta 4.5.1979: Oli ker­ran mies, joka oli hyvä valeh­te­le­maan. Kirk­ko­her­ra­kin oli kuul­lut täs­tä. Erää­nä päi­vä­nä tämä samai­nen mies pyy­häl­si kovaa kyy­tiä pap­pi­lan ohi. Kirk­ko­her­ra huusi että äläs mene, sano­taan että sinä olet hyvä valeh­te­le­maan, valeh­te­le nyt ker­ran minul­le­kin. – En minä jou­da, kun ran­nas­sa on kalaa mon­ta tuhat­ta kiloa ja sitä saa siel­tä kuka vaan, minä­kin menen hevos­ta nou­ta­maan. Niin pani kirk­ko­her­ra­kin hevo­sen­sa val­jai­siin ja meni ran­taan, mut­ta eihän siel­lä mitään ollut. K.R. Martinniemi