Toimittajalta

Meil­lä taval­li­sil­la ihmi­sil­lä ei ole mah­dol­li­suuk­sia lähet­tää Ukrai­nan avuk­si ras­kas­ta aseis­tus­ta tai mui­ta sota­tar­vik­kei­ta, mut­ta meil­lä on kui­ten­kin mah­dol­li­suus aut­taa Ukrai­naa ja ukrai­na­lai­sia monel­la muul­la taval­la. Hei­tä voi aut­taa osal­lis­tu­mal­la Ukrai­na-keräyk­siin tai teke­mäl­lä lah­joi­tuk­sia Suo­meen sotaa pakoon tul­leil­le ukrai­na­lai­sil­le. Suu­rin osa heis­tä on nai­sia ja lapsia.

Pari kol­me sanaa. Pal­ve­lu­verk­ko­sel­vi­tys, pal­ve­lu­verk­ko­suun­ni­tel­ma, väestösuunnite.

On tul­lut sel­väk­si, että älyt­tö­myyk­siin nous­sut säh­kön hin­ta saa pait­si koti­ta­lou­det myös urhei­luseu­rat ja monet muut toi­mi­jat miet­ti­mään kau­huis­saan tulevaa…

Vii­me aiko­jen ukkos­my­rä­kät eivät jät­tä­neet ketään sanat­to­mak­si. Sala­­ma- ja myrs­ky­bon­ga­ril­le ukkos­päi­vä on juh­la­päi­vä, ukkos­ta pel­kää­väl­le kau­hun­het­ki. Itse sain tar­tun­nan ukkosen…

Opis­ke­li­joil­la on aina help­poa ja haus­kaa, eikö niin? Sitä vain rava­taan bileis­sä, käy­dään yhdel­lä luen­nol­la ja saa­daan tut­kin­to­to­dis­tus käteen. Kesällä…

Ensim­mäi­sen luo­kan luok­ka­ku­va­ni on lii­mat­tu pah­vil­le. Ehkä se on sik­si säi­ly­nyt niin hyvin. Jos kat­son vain itseä­ni ja pukeu­tu­mis­ta­ni voi­si luul­la, että on satei­nen syk­sy, sil­lä minul­la on kumi­saap­paat jalas­sa. Kenel­lä­kään muul­la ei ole, vaan nau­ha­ken­gät, ten­na­rei­ta ja mui­ta. Muis­tan kyl­lä että kuva otet­tiin kevääl­lä. Nyt siel­lä joku nau­res­ke­lee, että Kevä­jär­vi ei osan­nut sol­mia ken­gän­nau­ho­jaan 7–8‑vuotiaana. Syy­nä oli kui­ten­kin se, että minul­la oli aina erit­täin kii­re tuon ikäi­se­nä ja kump­pa­rit sai nopeas­ti jalkaan.

Olen kuul­lut kym­me­niä ker­to­ja, kun opet­ta­ja­na toi­mi­vien ystä­vie­ni kesä­lo­man pituut­ta ihme­tel­lään, kadeh­di­taan sekä jos­kus jopa hal­vek­su­taan. Aivan kuin he eivät oli­si juu­ri olleet kas­vat­ta­mas­sa 10 kuu­kaut­ta mei­dän mui­den jäl­ki­kas­vua tut­kin­non vaa­ti­vuu­teen näh­den huo­nol­la pal­kal­la. Opet­ta­jien työ ei lopu kel­lo 13, kun osa lap­sis­ta pää­see kou­lus­ta. Sen jäl­keen vas­ta­taan Wil­ma-vies­tei­hin, suun­ni­tel­laan seu­raa­vat tun­nit val­miik­si ja jos aikaa jää, opet­ta­ja voi jopa kere­tä ensim­mäis­tä ker­taa päi­vän aika­na vessaan. 

Hir­vi­kan­taa har­ven­ne­taan Suo­men man­te­reel­la sää­del­lys­ti joka vuo­si, jot­ta eläin­ten mää­rä ei kas­va hal­lit­se­mat­to­mas­ti. Merel­lä asiat tun­tu­vat ole­van toi­sin. Esi­mer­kik­si Perä­me­rel­lä hyl­keit­ten mää­rä on nous­sut jopa 25 000:een. Se on aivan liikaa.