Län­si­tuu­len kou­lun 5a- ja 5b-luo­kat jär­jes­ti­vät hil­jat­tain hyvän­te­ke­väi­syys­buf­fe­tin Ukrai­nan las­ten hyväk­si. Oppi­laat etsi­vät tie­toa eri­lai­sis­ta hyvän­te­ke­väi­syys­jär­jes­töis­tä. Oppi­laat äänes­ti­vät, min­kä jär­jes­tön kaut­ta rahat lah­joi­te­taan. Äänes­tyk­ses­sä voit­ti Unice­fin Auta Ukrai­nan lap­sia ‑keräys.

Iin Hami­nan kou­lu­lai­set viet­ti­vät 3.3. ulkoi­lu­päi­vää, jon­ka tar­koi­tuk­se­na oli kerä­tä rahaa Unicef-keräyk­seen hiih­tä­mäl­lä ja kerää­mäl­lä tar­ro­ja passiin. 

Kesä­ka­na on kiva kave­ri, mut­ta kanan otta­mi­nen ei onnis­tu aivan het­ken mie­li­joh­tees­ta. Kano­jen pitä­mi­seen liit­tyy mel­koi­nen mää­rä perus­tel­tua byro­kra­ti­aa, joka kos­kee myös väliai­kai­ses­ti kesä­ka­no­ja pitä­vää eikä ole riip­pu­vai­nen kano­jen määrästä.

Jokai­sel­la ihmi­sel­lä on unel­mia, siis aivan jokai­sel­la. Toi­set saat­ta­vat unel­moi­da lot­to­voi­tos­ta, kun taas toi­set unel­moi­vat jää­te­lö­an­nok­ses­ta. Tähän maa­il­man mah­tuu kai­ken kokoi­sia unel­mia, haa­vei­ta ja toi­vei­ta. Minä itse unel­moin, että voi­sin olla koto­na nuk­ku­mas­sa, mut­ta se ei ole täl­lä het­kel­lä mah­dol­lis­ta oppi­vel­vol­li­suu­te­ni takia. Joten pää­tän ker­toa teil­le unel­mis­ta­ni pik­ku tytös­tä lähtien.