Rant­sik­ka: Hau­ki­pu­das asuinpaikkana

Mielipidekirjoituksen kirjoittaja toteaa, että vaikka rakas kylämme (eli Haukipudas) on monen mielestä aivan kuollut, on rauhallisuus myös hyvästä. (Arkisto: Annamari Liias)Mielipidekirjoituksen kirjoittaja toteaa, että vaikka rakas kylämme (eli Haukipudas) on monen mielestä aivan kuollut, on rauhallisuus myös hyvästä. (Arkisto: Annamari Liias)

Hau­ki­pu­das, tuo pie­ni Oulun kau­pun­gin­osa Kii­min­ki­joen var­rel­la: Pit­se­rioi­ta löy­tyy joka kul­mal­ta, mut­ta sii­hen se sit­ten pit­käl­ti jää­kin. Muu­ta­ma ruo­ka- ja päi­vit­täis­ta­va­ra­kaup­pa siel­lä tääl­lä. Musa­vint­ti ainoa­na viih­teen­tar­jo­ja­na täy­si-ikäi­sil­le. Lii­an vähän leik­ki­puis­to­ja ja ne vähäi­set­kin riko­taan ja sot­ke­taan. Kel­lo 23 jäl­keen illal­la liik­keel­lä on enää muu­ta­ma yksi­näi­nen kulkija.

Vaik­ka rakas kyläm­me on monen mie­les­tä aivan kuol­lut, on rau­hal­li­suus myös hyväs­tä. Tut­tu­ja löy­tyy joka kul­man takaa ja alue on tur­val­li­nen. Van­hem­pien ei tar­vit­se pelä­tä lähet­täes­sään eka­luok­ka­lais­taan yksin kou­lu­mat­kal­le, ja vii­kon­lop­pu­aa­mui­na on muka­va käy­dä lähi­puis­tos­sa kei­nu­mas­sa ilman huol­ta huo­mi­ses­ta. Nuo­ri­so kokoon­tuu lähin­nä kaup­po­jen etei­siin tai nii­den edus­tal­le, mopo­ja par­ki­te­taan kou­lu­jen pihoil­la. Ada­la­rin nurk­ka­pöy­däs­tä voit lau­an­tai-ilta­na löy­tää muu­ta­man ylä­kou­lui­käi­sen rum­mut­ta­mas­sa pöy­tää sormenpäillään.

Lii­kun­ta­mah­dol­li­suu­det ovat Hau­ki­pu­taal­la hyvät. Tal­vel­la voit nap­saut­taa monot jal­kaan ja suun­na­ta Anna­lan­kan­kaan tai Vir­pi­nie­men laduil­le, ja kesäl­lä voit juos­ta samo­ja pol­ku­ja pit­kin. Huo­nol­la sääl­lä voit suun­na­ta Liik­kuun tai Corelle.

Vaik­ka Hau­ki­pu­taal­ta löy­tyy nuo­ri­so­ti­laa ja nuor­ten Pop­pia, on tääl­lä sil­ti niu­kas­ti paik­ko­ja nuo­ril­le. Yhdek­sän jäl­keen ei pää­se enää min­ne­kään sisään, ja nuo­ret kyh­jöt­tä­vät tal­vi-iltoi­na kyl­mis­sään siel­lä, min­ne nopeas­ti ja vai­vat­ta pää­se­vät sisään. Mopo­jen päris­tyk­ses­tä vali­te­taan tasai­sin välia­join pus­ka­ra­dios­sa, mut­ta nuo­ril­le ei olla val­mii­ta tar­joa­maan mui­ta akti­vi­teet­te­ja. Leik­ki­puis­tot ovat pie­niä ja kämäi­siä, ja nii­tä on aivan lii­an vähän lap­si­per­hei­den mää­rään ver­rat­tu­na. Kou­lut kai­lot­ta­vat ole­van­sa muka­na KiVa kou­lu- kam­pan­jas­sa, mut­ta kään­tä­vät sel­kän­sä kiusa­tuil­le. Van­huk­set saa­vat ihmis­kon­tak­tin­sa lähi­kau­pan kas­sal­ta, ja sii­hen se jää­kin. Vaik­ka kylä on pie­ni ja tii­vis, moni jää hel­pos­ti yhtei­sön ulkopuolelle.

Kylä tar­vit­si­si enem­män sosi­aa­li­sia kans­sa­käy­mi­siä ja mah­dol­li­suuk­sia nii­hin, ja pal­jon enem­män teke­mis­tä lap­sil­le ja nuo­ril­le. Jos asial­le ei olla val­mii­ta teke­mään mitään, on sii­tä tur­ha valit­taa. Sik­si kylä­läis­ten täy­tyy osal­lis­tua asioi­hin aktiivisemmin.

Iisa Rehu, Hau­ki­pu­taan kou­lu, 8E

Jut­tu jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­o­lu­jen välis­tä yhteistyötä

TUTUSTU RANTAPOHJAN TILAUSTARJOUKSIIN TÄSTÄ.