Ran­ta­poh­jas­ta 28.8.1980: Äiti ja isä istui­vat puu­tar­has­sa sun­nun­tai-illas­ta naut­tien. Ylä­puo­lel­la kier­te­li lok­ki ja lok­kien tapaan se yhtäk­kiä pääs­ti val­koi­sen ruik­kauk­sen ja kuin­ka olla­kaan se ruik­kaus puto­si suo­raan äidin syliin. Isä pomp­pa­si pys­tyyn ja sanoi: ”Minä juok­sen hake­maan ves­sa­pa­pe­ria.” “Mitä hul­lu­ja”, äiti muti­si itsek­seen. “Ennen kuin se ehtii tuo­da sitä pape­ria, on lok­ki len­tä­nyt jo monen kilo­met­rin pää­hän.” H.L. Oulu

Ran­ta­poh­jas­ta 15.2.1979: Oli­pa reis­susäl­li men­nyt hei­koil­le jäil­le. Kuin­ka olla­kaan, hän puto­si sekaan. Tuli hätä ja reis­su­mies huusi jo vii­mein Juma­laa apuun. Kun hän lopul­ta pää­si ylös jäis­tä, hän tuu­ma­si: ”Ois­kait tuol­ta pääs­syt omin apun­sa­kin.” Samas­sa hän puto­si uudel­leen jäi­hin. Hän hädis­sään huusi: ”Etkö sinä yhtään leik­kiä ymmärrä?”

M.P. MN-Mi