Keskustelemme

Heti uuden vuo­den alka­jai­sik­si meil­lä on käsil­lä alue­vaa­lit. Vali­tet­ta­van pal­jon tun­tuu vie­lä ole­van epä­tie­toi­suut­ta niin vaa­leis­ta, omas­ta äänes­ty­sa­lu­ees­ta kuin alue­val­tuus­tois­sa pää­tet­tä­vis­tä asiois­ta. Fak­taa kui­ten­kin on, että tule­vat alue­val­tuu­te­tut käyt­tä­vät ylin­tä pää­tös­val­taa alu­een­sa kai­kis­ta sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lon sekä pelas­tus­toi­men pal­ve­luis­ta. Niis­tä, jois­ta tähän saak­ka on pää­tet­ty kun­tien val­tuus­tois­sa, sosi­aa­li- ja ter­veys­lau­ta­kun­nis­sa sekä sai­raan­hoi­to­pii­rin ja pelas­tus­lai­tok­sen eri pää­tök­sen­te­koe­li­mis­sä, ja jois­ta jäl­kim­mäi­set toi­mie­li­met lak­kaa­vat vuo­den 2023 alkuun mennessä.

Tilas­to­jen mukaan pelas­tus­lai­tok­set hoi­ta­vat vuo­sit­tain yli 100 000 teh­tä­vää, jois­ta tuli­pa­lo­ja on noin 12 500 ja lii­ken­ne­teh­tä­viä yli 17 000. Joki­laak­so­jen pelas­tus­lai­tok­sen toi­mia­lu­eel­la teh­tä­viä on noin 3 000 kpl ja Oulu-Koil­lis­maan toi­mia­lu­eel­la liki 5 000 tehtävää.

Yhteis­ten hyvin­voin­ti­pal­ve­lui­dem­me jär­jes­tä­mi­ses­sä olem­me uuden äärel­lä. Tähän asti kun­nat ovat olleet se taho, joka jär­jes­tää pal­ve­lut yhdes­sä yksi­tyis­ten toi­mi­joi­den kans­sa. Jat­kos­sa sosiaali‑, terveys‑, palo- ja pelas­tus­toi­men pal­ve­lut jär­jes­te­tään hyvinvointialueittain. 

Kes­kus­ta toi vaa­li­kam­pan­jan alku­vai­heis­sa sel­keäs­ti esiin aja­tuk­sen lähi­pal­ve­lu­jen vah­vis­ta­mi­ses­ta, kun haas­toim­me mui­ta puo­luei­ta mukaan esit­tä­mäl­lä jokai­seen kun­taan ter­veys­a­se­man kal­tais­ta lähi­pal­ve­lu­pis­tet­tä. Kävi­pä niin, että joku puo­lue piti sitä lii­an kal­lii­na idea­na ja toi­nen röyh­keä­nä populismina.

Olin jou­lu­aa­ton kun­nia­var­tio­vuo­ros­sa Kuusa­mon Pyhän Ris­tin kir­kon san­ka­ri­maan pat­saal­la. Kun­nia­var­tiol­la halua­vat maan­puo­lus­tus­jär­jes­töt kun­nioit­taa ja muis­taa hei­tä, jot­ka uhra­si­vat hen­ken­sä sen puo­les­ta, että meil­le suo­ma­lai­sil­le on oma maa ja paik­ka, mis­sä asua ja elää. Meil­lä on oikeus käyt­tää äidin­kiel­tä ja puo­lus­taa isän­maa­ta. Meil­lä on sanan­va­paus ja ennen kaik­kea vapaat vaalit.

Jokai­ses­sa kun­nas­sa pitää olla vähin­tään yksi hyvin­voin­ti­kes­kus, jos­sa kun­ta­lai­nen saa hoi­det­tua tar­vit­se­man­sa perus­asiat ilman läh­te­mis­tä pitem­mäl­le (toi­sen nurk­kiin asioi­ta hoi­ta­maan). Tämä koko­nai­suus pitää liit­tyä kun­nal­li­seen hyvin­voin­ti­pa­ket­tiin, joka on säi­ly­tet­tä­vä jokai­ses­sa itse­näi­ses­sä kun­nas­sa. Jos tätä perus­asioi­den hoi­toa ei voi­da taa­ta, niin mikä on kun­nan tar­koi­tus? Kun­ta ihmi­siä var­ten, ei päinvastoin!