Ensim­mäi­set tais­te­lut ovat puh­jen­neet Poh­jois- ja Itä-Lapin yhteis­met­sis­sä. Mikä eri­koi­sin­ta, vas­tus­ta­ja­na ovat kan­sain­vä­li­set kas­vot­to­mat voi­mat. Koti­mai­set toi­mi­jat ovat ihmeissään.

Muut­kin päät­tä­jät ovat teh­neet sum­mauk­sia koh­ta päät­ty­väs­tä val­tuus­to­kau­des­ta, joten niin­pä minä­kin pää­tin hie­man ynnä­tä yhteen, mil­tä se on minus­ta tun­tu­nut ja mitä on jää­nyt mieleeni.

Lock­down. Brit­ti­sa­na­kir­ja Col­lins on valin­nut sen vuo­den sanak­si, kos­ka se tii­vis­tää mil­jar­dien ihmis­ten yhtei­sen koke­muk­sen, yhteis­kun­nan sul­ke­mi­sen. Sitä on myös mää­ri­tel­ty: ”Tiuk­ko­jen rajoi­tus­ten aset­ta­mi­nen mat­kus­ta­mi­sel­le, sosi­aa­li­sel­le vuo­ro­vai­ku­tuk­sel­le ja pää­syl­le jul­ki­siin tiloihin”.

Koro­na on koe­tel­lut lähes kaik­kia ikä­ryh­miä. Nuor­ten ja ikään­ty­nei­den tun­not ovat jää­neet vähäl­le. Päi­vät vilis­tä­vät sil­mis­sä ja sitä miet­tii, että mil­loin tämä kum­mal­li­nen aika on ohi. Aika on muut­ta­nut muo­to­aan, kun sitä ennen ryt­mit­tä­neet tapah­tu­mat ovat nyt pit­käl­ti pois­sa. Elä­mä rul­laa koti­pii­ris­sä. Työ­tä, ulkoi­lua ja kotoi­lua. Monel­le tämä aika on kui­ten­kin äärim­mäi­sen kuor­mit­ta­va ja stres­saa­va. Eris­täy­ty­mi­nen kotiin saat­taa aiheut­taa ahdis­tus­ta. Yksi­näi­syys voi olla kipeäm­pää kuin koskaan.