Kolumnit

Aivan aluk­si kii­tok­set kai­kil­le kun­ta- ja alue­vaa­leis­sa äänes­tä­neil­le. Äänes­tä­mäl­lä vali­tut kun­nan- ja alue­val­tuu­te­tut käyt­tä­vä kan­san anta­mia val­ta­kir­jo­ja mei­dän yhteis­ten asioi­den hoi­dos­sa ja kehittämisissä. 

Kris­ti­kun­ta viet­tää täl­lä het­kel­lä suur­ta paas­ton aikaa, joka on alka­nut las­kiai­ses­ta ja päät­tyy pää­siäis­sun­nun­tai­na. Paas­ton tar­koi­tuk­se­na on tar­koi­tus val­mis­tau­tu­mi­nen Jee­suk­sen ylös­nouse­muk­sen juhlaan.

Varoi­tus hyvä luki­ja, seu­raa­va teks­ti sisäl­tää näin vaa­lien alla poliit­ti­sia teemojani. 

Ihmi­siä kan­nus­te­taan löy­tä­mään oma ehdok­kaan­sa alue- ja kun­ta­vaa­lis­sa vaa­li­ko­nei­den avul­la. Koe­tan hah­mo­tel­la nyt toi­sen­lais­ta, vähän teo­reet­ti­sem­paa ja syväl­li­sem­pää, tapaa löy­tää se ehdo­kas, jol­le kal­liin äänen­sä voi­si antaa.

Onko meil­lä suo­ma­lai­sil­la tule­vai­suu­des­sa­kin vapaus elää sil­lä taval­la kuin tääl­lä on aina elet­ty? Yhteis­kun­nas­sam­me kun on voi­mia, jot­ka jat­ku­vas­ti koet­ta­vat muren­taa arvo­jam­me, tapo­jam­me ja perinteitämme.

Olen toi­mi­nut kol­me val­tuus­to­kaut­ta Iin kun­nan luot­ta­mus­teh­tä­vis­sä. Posi­tii­vi­ses­ti yllä­te­tyk­si tulin vii­me kun­nan­val­tuus­tos­sa, sain kokouk­seen kun­ta­lai­sel­ta kuk­ka­kim­pun ja suklaa­ta. Muu­ta­ma viik­ko taka­pe­rin hän lähes­tyi minua huo­li­neen. Sel­vi­tin hänel­le tär­ke­ään asi­aan liit­ty­vän moni­mut­kai­sen pro­ses­sin ete­ne­mis­tä, ker­roin miten ja mis­sä vai­hees­sa hänel­lä on mah­dol­li­suu­det toi­mia ja vai­kut­taa asian­sa suhteen.

Kulu­van vaa­li­kau­den vii­meis­tä kolum­ni­kier­ros­ta vie­dään. Nyt onkin sopi­va het­ki ker­ra­ta, mitä Ran­ta­poh­jan alu­eel­la on saa­tu aikaan. Ovat­ko val­tuu­tet­tum­me hoi­ta­neet teh­tä­vän­sä? Tar­koi­tan täl­lä lähin­nä Oulun kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­ja ja Poh­teen alue­val­tuu­tet­tu­ja, jot­ka ovat osal­taan huo­leh­ti­neet koko laa­jan kau­pun­kia­lu­een ja hyvin­voin­tia­lu­een tas­a­puo­li­ses­ta kehittämisestä.

Kir­joi­tin vii­mek­si asu­mis­viih­ty­vyy­des­tä ja mm. sii­tä, että kun­ta­lais­ten mukaan monet asiat pää­tök­sen­teos­sa toi­meen­pa­noas­teel­le ete­ne­vät usein hie­man ver­kal­leen meil­lä kun­nas­sa, jos­kus tun­tuu ettei ollenkaan.

Me ihmi­set tar­vit­sem­me elä­mäs­sä tur­val­li­suut­ta ja luot­ta­mus­ta huo­mi­seen. Sai­ras­taes­sa ja toi­min­ta­ky­vyn hei­ken­tyes­sä olem­me vie­lä haa­voit­tu­vam­pia ja her­kem­piä tur­vat­to­muu­den tun­teel­le ja aidol­le huo­lel­le asias­ta. Sosi­aa­li- ja ter­vey­den­huol­lol­la on mer­kit­tä­vä roo­li koko­nais­tur­val­li­suu­den teki­jä­nä, eikä hoi­don jat­ku­vuu­den tur­vaa­mi­nen ole suin­kaan vähäi­sin tässä.

Neli­vuo­ti­nen val­tuus­to­kausi alkaa olla lopuil­laan. Näis­sä Ran­ta­poh­jan kolum­neis­sa päät­tä­jät ovat saa­neet esit­tää omia näke­myk­si­ään ajan­koh­tai­sis­ta asiois­ta ja miet­teis­tään. Kii­tos sii­tä leh­den toi­mi­tuk­sel­le, kuin myös päättäjille.

Tätä teks­tiä kir­joit­taes­sa­ni maa­il­man kat­seet ovat suun­tau­tu­neet Yhdys­val­toi­hin ja sii­hen, mil­lai­sen asen­teen se ottaa kol­me vuot­ta puo­lus­tus­so­taa käy­nyt­tä Ukrai­naa koh­taan. “Älä lyö lyö­tyä” oli van­ha hyvä oppi elä­mää var­ten. Sitä ei vai­ku­ta nyt kan­sain­vä­li­ses­sä poli­tii­kas­sa nou­da­tet­ta­van. Sen todis­ta­mi­nen lan­nis­taa. Sil­lä niin kau­an kuin ne, joil­la oli­si kaik­ki val­ta toi­mia oikein ja arvok­kaas­ti, pitä­vät arvois­taan kiin­ni, elää toi­vo oikeu­den­mu­kai­suu­den voit­ta­mi­ses­ta vää­ryy­den­kin maa­il­mas­sa. Mut­ta jos val­lan­pi­tä­jät hyl­kää­vät nuo peri­aat­teen­sa, ei enää tie­dä, mihin kat­seen­sa kääntää. 

Mikä on sinul­le sel­lai­nen paik­ka? Onko se met­sä, meren­ran­ta, kirk­ko, puu­työ­vers­tas tai sauna?