»Sil­loin nämä­kin kysy­vät: ’Her­ra, mil­loin me näim­me sinut nälis­sä­si tai janois­sa­si, kodit­to­ma­na tai alas­ti, tai sai­raa­na tai van­ki­las­sa, emme­kä aut­ta­neet sinua?’ Sil­loin hän vas­taa heil­le: ’Toti­ses­ti: kai­ken, min­kä te olet­te jät­tä­neet teke­mät­tä yhdel­le näis­tä vähäi­sim­mis­tä, sen te olet­te jät­tä­neet teke­mät­tä minulle.’

Nyt kun kulu­va val­tuus­to­kausi alkaa kään­tyä koh­ti lop­pu­aan, tulee väis­tä­mät­tä miet­ti­neek­si, mitä on saa­tu aikaan ja mitä on vie­lä teke­mät­tä. Tähän vajaa­seen nel­jään vuo­teen on jäl­leen mah­tu­nut pal­jon. Haas­tei­ta, onnis­tu­mi­sia ja jos­kus myös sel­lais­ta hen­kis­tä judoa, jon­ka jäl­keen oli­si mel­kein ansain­nut mus­tan vyön kunnallispolitiikasta.

Suo­mes­sa van­hat puo­lu­eet – viher­va­sem­mis­to etu­ne­näs­sä – ovat vuo­si­kym­me­niä kehu­neet moni­kult­tuu­ri­suut­ta. Moni­kult­tuu­ri­suusi­deo­lo­gian nimis­sä on väi­tet­ty, että kaik­ki kult­tuu­rit ja nii­hin sisäl­ty­vät arvot oli­si­vat sama­nar­voi­sia ja että Suo­mi kuu­lui­si ilman rajo­ja kai­kil­le maa­il­man ihmisille.

Jou­lu tuli ja meni. Kir­kot täyt­tyi­vät ihmi­sis­tä, kun kokoon­nut­tiin lau­la­maan kau­neim­pia jou­lu­lau­lu­ja tai jou­lu­kirk­koon. Moni sel­lai­nen­kin, jon­ka kirk­ko­tie on ruo­hot­tu­nut, löy­si paik­kan­sa kir­kon pen­kis­sä. Hyvä, että löysi.

Nyky­suo­men sana­kir­jan mukaan ideo­lo­gia on ”- — jon­kin tie­tyn aat­teen mukai­nen (poliit­ti­nen, uskon­nol­li­nen) maa­il­man­kat­so­mus, aate­maa­il­ma.” Aate puo­les­taan on ”- — ihmi­sen maa­il­man­kat­so­mus­ta ja toi­min­taa mää­rää­vä yle­vä­si­säl­töi­nen aja­tus; pyr­ki­mys, tavoi­te.” Ja maa­il­man­kat­so­mus on ”- — ihmi­sen koko­nais­kä­si­tys todel­li­suu­den ole­muk­ses­ta ja arvosta.”

Alue- ja pai­kal­lis­ta­son päät­tä­jä­nä useas­sa eri toi­mie­li­mes­sä istu­va­na olen ihme­tel­lyt otsi­kon kysy­mys­tä, kun olem­me saa­neet tie­tää maan hal­li­tuk­sen pää­tök­sis­tä ja suun­ni­tel­mis­ta. Enkä ole ollut ainoa, sil­lä samaa on ihme­tel­ty laa­jas­ti yli puo­lue­ra­jo­jen ja hal­li­tus-oppo­si­tio ‑jako­lin­jas­ta riippumatta.