Iin Päät­tä­jäl­tä, Tei­jo Lie­des: Demo­kra­tia tar­vit­see byrokratiaa

Sano­taan, että demo­kra­tian keh­to on antii­kin Krei­kas­sa. Kun kat­soo tar­kem­min, ei siel­lä käy­tös­sä ollut­ta hal­lin­to­ta­paa kyl­lä voi oikein aidok­si demo­kra­tiak­si sanoa. Nimit­täin demo­kra­tian kes­kei­nen arvo – tasa­ver­tai­suus – puut­tui tuol­loin täysin.

Toril­le kokoon­tui­vat vapaat mie­het päät­tä­mään kau­pun­ki­val­tion asiois­ta lähin­nä huu­to­ää­nes­tys­tä muis­tut­ta­val­la taval­la. Nai­sil­la ja orjil­la ei ollut kokouk­seen asiaa.

Käy­tös­sä ollut mene­tel­mä on hyvä muis­tu­tus sii­tä, miten suo­ra kan­san­val­ta voi joh­taa kum­mal­li­siin tulok­siin, kuten esi­mer­kik­si filo­so­fi Sokra­teen kuo­le­man­tuo­mioon. Kau­kaa ei ole haet­tu aja­tus sii­tä, että nyky­ään some-vil­li­tyk­sen myö­tä on palat­tu men­nee­seen: somes­sa huu­to­sa­kit saa­vat äänen­sä kuu­lu­viin ja algo­rit­mit sekä pro­pa­gan­da muok­kaa­vat kan­san mie­li­pi­tei­tä. Ja tulok­set voi­vat olla yhtä kum­mal­li­sia kuin Krei­kas­sa muinoin.

Miten on mah­dol­lis­ta, että esi­mer­kik­si USA:ssa pää­tök­sen­teos­ta on tul­lut niin ailah­te­le­vaa ja val­las­sa ole­va hal­lin­to mur­taa demo­kra­ti­aa jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti? Väi­tän, että aina­kin yksi syy tilan­tee­seen on byro­kra­tian heik­ko tila. Kun vaa­lit voit­ta­nut puo­lue (tai pre­si­dent­ti) pys­tyy vaih­ta­maan hyvin laa­jas­ti kes­kei­sen vir­ka­ko­neis­ton ja nimit­tä­mään tilal­le itsel­le mie­lui­sat hen­ki­löt, mah­dol­lis­tuu myös se, että hal­lin­to muut­tuu auto­ri­taa­ri­sek­si. Muo­dos­tuu hal­lin­to, jon­ka ei enää tar­vit­se kuun­nel­la kan­san mie­li­pi­det­tä, vaan se voi härs­kis­ti ajaa omaa etuaan.

Byro­kra­tial­la tar­koi­te­taan siis hal­lin­to­ko­neis­toa, joka hoi­taa päät­tä­jien ohjauk­ses­sa pää­tös­ten toi­meen­pa­noa ja yleis­tä hal­lin­toa. Sii­nä mie­les­sä byro­kra­tia on hiek­kaa demo­kra­tian rat­tais­sa, että se usein hidas­taa pää­tös­ten teke­mis­tä ja toi­meen­pa­noa sekä saat­taa irtau­tua arjen todel­li­suu­des­ta omaan kuplaan­sa. Mut­ta toi­saal­ta vakaa byro­kra­tia takaa sen, että poliit­ti­set ailah­te­lut eivät saa­ta maa­ta tai kun­taa seka­sor­toon. Jos viran­hal­ti­jat pysy­vät virois­saan päät­tä­jien vaih­tues­sa, kuten Suo­mes­sa on tapa­na, se mah­dol­lis­taa hyvän jat­ku­vuu­den ja hal­lin­non vakauden.

Mut­ta tämä vakaus edel­lyt­tää byro­kra­tial­ta­kin tiet­ty­jä omi­nai­suuk­sia: Viran­hal­ti­joi­ta ei pidä ni

Tei­jo Liedes.

mit­tää poliit­ti­sin perus­tein. Viran­hal­ti­joi­den pitää olla rehel­li­siä. Viran­hal­ti­joi­den pitää hoi­taa teh­tä­vi­ään avoi­mes­ti ja läpi­nä­ky­väs­ti. Viran­hal­ti­jat eivät saa suo­sia omis­sa pää­tök­sis­sään ketään suku­lai­suu­den, ihon­vä­rin, etni­sen taus­tan, varal­li­suu­den, poliit­ti­sen suun­tau­tu­mi­sen tms. mukaan.

Byro­kra­tia ei saa toi­saal­ta sor­tua tur­haan hal­lin­toon ja oman tär­key­ten­sä koros­ta­mi­seen. Byro­kra­ti­aa tar­vi­taan vain sen ver­ran kuin hal­lin­non hyvä hoi­ta­mi­nen vaa­tii. Täl­lä taval­la hoi­det­tu­na byro­kra­tia siis takaa demo­kra­tian hyvän toi­mi­mi­sen. Se ei ole suin­kaan kan­san­val­lan vihol­li­nen, vaan sen hyvä työkalu.

Sanal­la viran­omai­nen on kui­ten­kin monen suo­ma­lai­sen­kin kor­vis­sa pelot­ta­va sävy. Viran­omai­nen vaa­tii kun­nioit­ta­vaa lähes­ty­mis­tä ja on etäi­nen. Hänet löy­tää vai­keas­ti monen yhtey­den­o­ton tai klik­kauk­sen jäl­keen. Hal­lin­to on moni­por­tais­ta, eikä vas­tuun­kan­ta­jaa tah­do löy­tyä. Suo­men his­to­rias­sa täl­lai­nen ajan­jak­so oli Venä­jän val­lan aika­na ns. tsa­ris­ti­si­ne byrokratioineen.

Onnek­si näin ei ole enää — vai onko sittenkin?

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­val­tuu­tet­tu, Poh­teen alue­val­tuu­tet­tu ja hal­li­tuk­sen jäsen, Vasemmistoliitto