Kiusaa­mi­nen ja rikol­li­suus huo­les­tut­ta­vat sekä kou­luis­sa että vapaa-ajalla

Iin van­hem­pai­nyh­dis­tys ry:n jär­jes­tä­mäs­sä van­hem­pain­foo­ru­mis­sa oltiin täl­lä ker­taa vaka­vien aihei­den äärel­lä. Illan tee­moi­na oli­vat nimit­täin kiusaa­mi­nen ja väki­val­ta. Tee­mois­ta puhu­mas­sa oli­vat Iin kun­nan kou­lu­ku­raat­to­rit Susan­na Wiik ja Mari Oika­ri­nen, koke­mus­asian­tun­ti­ja ja leh­to­ri Sami Rousu sekä Oulun ank­ku­ri­tii­mis­sä toi­mi­va van­hem­pi rikos­kons­taa­pe­li Rai­no Oja­la.

Mari Oika­ri­nen toi­mii kuraat­to­ri­na Val­ta­rin kou­lul­la, ja tämän luku­vuo­den aika­na Val­ta­rin kou­lun KiVa-tii­mi on Oika­ri­sen mukaan sel­vit­tä­nyt noin viit­tä­tois­ta kiuusaamistapausta.

– Sii­nä ei luon­nol­li­ses­ti­kaan ole kaik­ki kiusaa­mi­nen, vaan tilan­teet, jot­ka tapah­tu­vat kou­lu­päi­vän aika­na ja tule­vat aikui­sen tie­toon. Lisäk­si on pal­jon kave­ri­po­ru­koi­den väli­siä kiusaa­mis- ja rii­ta­ti­lan­tei­ta, jois­ta KiVa-ilmoi­tuk­sia ei täy­te­tä, Oika­ri­nen kertoo.

Val­ta­rin kou­lul­la on noin 460 oppi­las­ta, jois­ta noin 130 käyt­tää vuo­sit­tain Oika­ri­sen mukaan kuraattoripalveluja.

– Tytöt ovat kovas­ti edus­tet­tu­na kävi­jä­mää­ris­sä. Pahoin­voin­tia ja ahdis­tu­nei­suus­häi­riöi­tä on suh­teel­li­sen paljon.

Ala­kou­lul­la ja lukiol­la kuraat­to­ri­na toi­mi­va Susan­na Wiik ker­too, että kiusaa­mi­nen on vuo­sien var­rel­la muut­ta­nut muo­to­aan, ja tapah­tuu yhä useam­min aikui­sil­ta piilossa.

– On sel­vi­tel­ty tilan­tei­ta, jot­ka ovat alka­neet somes­sa ja hei­jas­tu­neet kou­lun­käyn­tiin. Minus­ta huo­les­tut­ta­vaa on se, miten eri­lai­sis­sa net­tiyh­tei­söis­sä lap­set ja nuo­ret voi sanoa toi­sil­leen ihan mitä vaan, hyvin louk­kaa­via­kin asioi­ta, Wiik toteaa.

Wii­kin mukaan aikuis­ten tuli­si olla kiin­nos­tu­neis­ta sii­tä, mil­lai­sia yhtei­sö­jä nuo­ril­la on netis­sä. Wii­kin mukaan net­tiyh­tei­söt voi­vat par­haim­mil­laan lisä­tä lap­sen osal­li­suu­den tun­net­ta, mut­ta kiusaa­mi­sen mah­dol­li­suu­ta ei voi sivuuttaa.

– Minun havain­to­je­ni poh­jal­ta nyky­ään epä­asial­li­seen käy­tök­seen tar­tu­taan hyvin, ja lap­set uskal­ta­vat ker­toa aikui­sil­le, jos koh­taa­vat kiusaa­mis­ta. Tapauk­sia myös oikeas­ti sel­vi­tel­lään. Ajat­te­len myös, että kiusaa­ja­kin tar­vit­see aikui­sen ohjaus­ta ja opas­tus­ta. Aina kun kiusaa­ja jää toi­min­nas­taan kiin­ni, se on meil­le aikui­sil­le mah­dol­li­suus kas­vat­taa las­ta oike­aan suuntaan.

Koke­mus­asian­tun­ti­ja ja leh­to­ri Sami Rousu oli yhtä miel­tä Wii­kin kans­sa sii­tä, että myös kiusaa­jaa on autet­ta­va. Rousul­la on itsel­lään koke­mus­ta kou­lu­kiusa­tuk­si tule­mi­ses­ta, ja nyt aikui­siäl­lä työs­sään opet­ta­ja­na myös kiusaa­mis­ti­lan­tei­den selvittämisestä.

– Monet asiat, joi­ta kou­lu­kiusaa­mi­sen mää­ri­tel­mä pitää sisäl­lään ovat sel­lai­sia, että jos aikui­se­na nii­tä työyh­tei­sös­sä teki­sin, oli­sin pulas­sa. Kou­lu­kiusaa­mi­nen on kui­ten­kin pal­jon enem­män kuin se perin­tei­nen mää­ri­tel­mä, ja minus­ta kaik­ki toi­min­ta, mikä aiheut­taa nuo­res­sa tun­teen, ettei ole hyvä olla, on vää­rän­lais­ta val­lan­käyt­töä ja kouluväkivaltaa.

Rousu pai­not­taa niin sanot­tuun pisa­raan puut­tu­mis­ta, eli nor­ma­li­soi­tu­neen ja ei-tar­koi­tuk­sel­li­sen häi­rit­se­vän käy­tök­sen pysäyttämistä.

– Täl­lais­ta on esi­mer­kik­si se kuu­lui­sa läpän heit­to, joka ei toi­ses­ta osa­puo­les­ta tun­nu enää muka­val­ta. Pik­ku jut­tui­hin puut­tu­mi­sen on tär­ke­ää, sil­lä se on juu­ri arvo­jen sekä tun­ne- ja vuo­ro­vai­ku­tus­tai­to­jen opettamista.

Lisäk­si Rousun mukaan nuo­ren koke­mus­ta kiusaa­mi­ses­ta ei saa vähätellä.

– Kun sanom­me nuo­rel­le, että älä väli­tä ja anna olla, mitä­töim­me hänen tun­teen­sa. Se väli­tun­nil­la luo­tu paha kat­se tai nau­ru ohi kul­kies­sa on nuo­rel­le täyt­tä tot­ta, eikä meil­lä aikui­sil­la ole oikeut­ta mitä­töi­dä tätä kokemusta.

Kiusaa­ja on Rousun mukaan tär­keä saat­taa teos­taan vas­tuuseen, mut­ta nuor­ta teon taka­na ei saa tuomita.

– Näis­sä tilan­teis­sa itse sanon nuo­rel­le, että vaik­ka moka­sit, niin olet arvo­kas ja sinul­la on kyky toi­mia parem­min. Näin saan parem­mat läh­tö­koh­dat tilan­teen selvittämiseen.

Polii­sin ter­vei­siä van­hem­mil­le välit­tä­nyt Rai­no Oja­la tote­aa, että nuor­ten kie­len­käyt­tö on muut­tu­nut kar­keam­mak­si sekä toi­sia nuo­ria että aikui­sia kohtaan.

– Olen myös työs­sä­ni havain­nut viit­tei­tä sii­tä, että osa nuo­ris­ta ja nuo­ris­ta aikui­sis­ta ajat­te­lee, että kun he sano­vat, että en halua tai ei kiin­nos­ta, niin me aikui­set ei voi­da teh­dä mitään, Oja­la kuvailee.

Oja­la on osa Oulun polii­sin Ank­ku­ri-tii­miä. Ank­ku­ri­toi­min­ta koh­dis­tuu var­hai­ses­sa vai­hees­sa nuor­ten hyvin­voin­nin edis­tä­mi­seen ja rikos­ten ennal­ta ehkäi­se­mi­seen. Toi­min­ta on suun­nat­tu alle 18‑v nuo­ril­le ja hei­dän per­heil­leen. Nuo­ri kut­su­taan Ank­ku­ri-tii­min tapaa­mi­seen, kun hänes­tä on saa­tu huo­les­tut­ta­vaa tie­toa tai teh­ty rikosilmoitus.

– Vii­me vuo­den tilas­ton mukaan tapaa­mi­siin ohjau­tuu eni­ten nuo­ria pahoin­pi­te­ly­jen takia. Seu­raa­va­na tule­vat vahin­gon­te­ko, näpis­tys, lie­vä pahoin­pi­te­ly ja päih­tei­siin liit­ty­vät syyt, ker­too Ojala.

Nuor­ten ja nuor­ten aikuis­ten rikol­li­suus on lisään­ty­nyt mer­kit­tä­väs­ti vii­me vuo­si­na. Vuon­na 2022 Poh­teen alu­eel­la ilmi tuli 556 epäil­tyä alle 15-vuo­ti­aan teke­mää rikosta. 

– Luku on lähes tuplaan­tu­nut vuo­des­ta 2018, joten onhan tämä huo­les­tut­ta­va tilanne.

Alle 15-vuo­ti­aat teke­vät eni­ten omai­suu­teen koh­dis­tu­via rikok­sia, ja toi­sek­si eni­ten hen­keen ja ter­vey­teen koh­dis­tu­via rikok­sia. Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la havait­tua jen­giy­ty­mis­tä ja jär­jes­täy­ty­nyt­tä katu­vä­ki­val­taa Oulun seu­dul­la ei ole kui­ten­kaan vie­lä havaittu.

– On teh­tä­vä töi­tä, että sel­lais­ta ei pää­se vas­tai­suu­des­sa­kaan kehit­ty­mään. Kai­kil­la toi­mi­joil­la ja yhteis­kun­nal­la on nyt paik­ka miet­tiä, että miten tämä huo­les­tut­ta­va suun­ta käännetään.

Oja­lan mukaan Ank­ku­ri­tii­mi pyr­kii ensi­si­jai­ses­ti kaik­ki heil­le ohjau­tu­neet rikok­ses­ta epäil­lyt nuo­ret sovit­te­lu­me­net­te­lyn pii­riin, jon­ka tar­koi­tuk­se­na on löy­tää rikok­seen tai rii­taan mui­ta rat­kai­su­ja, kuin muo­dol­li­nen oikeusprosessi.

– Alle 15-vuo­tiai­den koh­dal­la kaik­ki tapauk­set mene­vät sovit­te­luun, sil­lä riko­soi­keu­del­lis­ta vas­tuu­ta ei vie­lä ole. 

Oja­la tote­aa, että nuo­ril­la rikok­sen­te­ki­jöil­lä on usein päih­deon­gel­mia, mie­len­ter­vey­den haas­tei­ta, neu­rop­sy­kiat­ri­sia haas­tei­ta, han­ka­lia elä­män­ko­ke­muk­sia ja ongel­mia tun­tei­den säätelyssä.

– Vaka­vil­la tai tois­tu­vil­la rikok­sil­la oirei­le­van nuo­ren tuke­mi­nen vaa­tii aikaa ja monia­lais­ta eri­tyis­osaa­mis­ta. eri­tyi­sen tär­ke­ää oli­si mie­len­ter­veys­pal­ve­lu­jen takaa­mi­nen nuo­rel­le, sanoo oja­la, ja päättää:

– Täs­sä pätee vähän saman­ta­pai­nen ajat­te­lu kuin kou­lu­kiusaa­mis­ta­pauk­sis­sa – uhria pitää tukea, mut­ta myös rikok­sen teki­jä kai­paa usein apua. Rikok­sen polul­le ajau­tu­nut­ta nuor­ta pitää moti­voi­da muu­tok­seen ilman tuomitsemista.