10-vuo­ti­aal­la näyt­tä­möyh­dis­tyk­sel­lä riit­tää virtaa

Iin Näyt­tä­möyh­dis­tys on ilah­dut­ta­nut iiläis­tä ylei­söä jo vuo­si­kym­me­nen ver­ran. Pit­kään yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja­na toi­mi­nut ja nykyi­sin sih­tee­rin vir­kaa toi­mit­ta­va Hei­di Tiri muis­taa, että aika­naan yhdis­tys perus­tet­tiin, kun Iin kan­sa­lais­opis­ton näy­tel­mä­ryh­män rin­nal­le kai­vat­tiin aktii­vi­sem­paa näyttämötoimintaa.

– Meil­lä muu­ta­mil­la näyt­te­li­jöil­lä oli intoa, ja halusim­me teh­dä enem­män kuin yhden näy­tel­män vuo­teen ja kokeil­la samal­la uut­ta. Perus­tim­me sit­ten innok­kai­na yhdis­tyk­sen, Tiri muistelee.

Kil­pai­lua­se­tel­maa kan­sa­lais­opis­ton ja Näyt­tä­möyh­dis­tyk­sen välil­le ei kui­ten­kaan halut­tu syn­nyt­tää, vaan sen sijaan alus­ta asti oli sel­vää, että kak­si tahoa teki­si­vät kes­ke­nään suju­vaa yhteis­työ­tä. Näyt­tä­möyh­dis­tys alkoi hoi­ta­maan kan­sa­lais­opis­ton näy­tel­mien tuottamista.

– Yhdis­tyk­se­nä hoi­dam­me siis tie­do­tuk­sen ja mark­ki­noin­nin, lavas­tuk­sen, puvus­tuk­sen, mas­kee­rauk­sen ja rekvi­sii­tat. Opis­to saa kes­kit­tyä perus­teh­tä­vään­sä, eli opetukseen.

Näyt­tä­möyh­dis­tys ja kan­sa­lais­opis­to tuot­ta­vat ker­ran vuo­des­sa yhdes­sä isom­man pro­duk­tion, jon­ka ensi-ilta pai­not­tuu usein kesän korvalle.

Tirin mukaan Näyt­tä­möyh­dis­tyk­sel­lä oli alkuai­koi­na pari­kym­men­tä jäsen­tä, ja nyky­ään aktii­vi­jä­se­niä on kym­me­ni­sen kap­pa­let­ta. Tiri sanoo, että poru­kas­ta löy­tyy sekä kokei­nei­ta kon­ka­rei­ta että uudem­paa­kin verta.

Yhdis­tyk­sen kul­ta-aikaa oli­vat Tirin mie­les­tä ensim­mäi­set vii­si vuot­ta sen perus­ta­mi­sen jäl­keen. Näy­tel­mät esi­tet­tiin tuol­loin vie­lä käy­tös­sä olleel­la Iin Työ­väen­ta­lol­la, jon­ka Tiri muis­taa olleen lähes joka näy­tök­sen aikaan tupa­ten täynnä.

– Onnis­tuim­me löy­tä­mään näy­tel­mä­teks­te­jä, jot­ka uppo­si­vat iil­läi­seen ylei­söön. Esi­mer­kik­si musiik­ki­näy­tel­mä Suklaa­sy­dän ja sen jat­ko-osa Tina­kuo­ret mur­tuu oli­vat eri­tyi­ses­ti iiläis­ten mie­leen. Oma suo­sik­ki­ni on ollut vuon­na 2016 esi­tet­ty Agat­ha Chris­tien Hii­ren­louk­ku – dek­ka­rien ystä­vä kun olen, Tiri kertoo.

Suo­sit­tu­ja ovat olleet myös Näyt­tä­möyh­dis­tyk­sen jär­jes­tä­mät Hui­lin­ki Soi ‑kon­ser­tit sekä kesäi­sin Iin Wan­has­sa Hami­nas­sa toteu­te­tut Kir­jai­li­ja­kier­rok­set, jois­sa Näyt­tä­möyh­dis­tys on ollut mukana.

– Poik­keuk­sel­lis­ta lie­nee on se, että yhdis­tyk­sel­läm­me ei ole ollut kuis­kaa­jaa koko sen kym­men­vuo­ti­sen his­to­rian aika­na. Vuo­ro­sa­nat on pitä­nyt ope­tel­la aina huo­lel­la ulkoa, Tiri nauraa.

Haas­tei­ta Iin Näyt­tä­möyh­dis­tyk­sen toi­min­taan tuo tätä nykyä esi­tys­ti­lo­jen puu­te kun­nas­sa. Työ­väen­ta­lon tilal­le ei ole löy­ty­nyt täy­sin kor­vaa­vaa har­joit­te­lu- ja esitystilaa.

– Hui­lin­gin näyt­tä­möl­lä esi­tyk­set rajoit­tu­vat kesä­kau­teen, ja tilas­sa on oman­lai­sen­sa haas­teet äänen­tois­ton ja lavas­tei­den osal­ta. Kesä­kau­den ulko­puo­lel­la tila­ky­sy­mys on suu­ri. Olen tosi har­mis­sa­ni työ­väen­ta­lon koh­ta­los­ta ja niin on moni muu­kin toimija.

Tal­vet Näyt­tä­möyh­dis­tys har­joit­te­lee Val­ta­rin kou­lun salis­sa. Kor­vaa­vi­na sisä­ti­loi­na esi­tyk­sil­le yhdis­tys on kokeil­lut Nät­te­po­rin audi­to­rio­ta sekä Rysän taloa. Nii­den tun­nel­ma ei kui­ten­kaan Tirin mukaan yllä sii­hen, mitä se aika­naan Työ­väen­ta­lol­la oli.

Muu­toin yhdis­tyk­sen toi­min­ta on ollut Tirin mukaan tasais­ta. Uusi jäse­niä otet­tai­siin kui­ten­kin mie­lel­lään mukaan toimintaan.

– Emme ole sisään­päin kään­ty­nyt pie­ni ker­ho, vaan otam­me mie­lel­läm­me uusia har­ras­ta­jia mat­kaan. Mie­tim­me näy­tel­mäm­me aina se mukaan, että kai­kil­le löy­tyy sopi­va roo­li, eikä kaik­kien ole pak­ko edes näy­tel­lä. Mas­kee­raa­jil­le, lavas­te­nik­ka­reil­le ja muu­ten vaan tal­koo­hen­ki­sil­le puu­haa­jil­le löy­tyy meil­tä myös tilaa.

Huo­men­na per­jan­tai­na koit­taa Iin Näyt­tä­möyh­dis­tyk­sen ja kan­sa­lais­opis­ton tämän vuo­den yhteis­tuo­tan­non ensi-illan aika. Tämän kesän näy­tel­mäk­si on vali­koi­tu­nut Car­lo Gol­do­nin Kah­den her­ran pal­ve­li­ja vuo­del­ta 1745. Ohjaa­ja­na toi­mii Mat­ti-Pek­ka Hei­ku­ra.

Kah­den her­ran pal­ve­li­ja on ita­lia­lai­sen naa­mio­teat­te­rin klas­sik­ko­ko­me­dia. Näy­tel­män pää­hen­ki­lö, vei­ja­ri­mai­nen supliik­ki­mes­ta­ri Rudolf Ruusu­vaa­ra ajau­tuu ikään kuin vahin­gos­sa kah­den isän­nän pal­ve­luk­seen, ja yrit­täes­sään sala­ta asian molem­mil­ta isän­nil­tään, Rudolf on pian aivan sol­mus­sa seli­tys­ten­sä kanssa.

Rudolf Ruusu­vaa­ran roo­lia näyt­te­le­vä Tiri pal­jas­taa, että tari­naan mah­tuu pal­jon huu­mo­ria, vää­rin­kä­si­tyk­siä ja täpä­riä tilan­tei­ta, mut­ta myös rakkautta.

Näy­tel­mä on nopea­tem­poi­nen ja vaa­tii täs­mäl­li­siä ajoi­tuk­sia, ja sisäl­tää lisäk­si pal­jon dia­lo­gia. Tirin mukaan har­joit­te­lu onkin tun­tu­nut sik­si ajoit­tain haastavalta.

– Emme ole kos­kaan teh­neet tämän kal­tais­ta näy­tel­mää, joten haas­te on todel­li­nen. yhdis­tyk­sen his­to­rian aika­na mikään ei ole kui­ten­kaan men­nyt kos­kaan ihan täy­sin pie­leen, joten kyl­lä tämä­kin näy­tel­mä opi­taan ja saa­daan nap­piin, Tiri sanoo.

Näy­tel­män musii­kis­ta vas­taa hai­ta­ris­ti Timo Mäke­lä, ja täl­lä ker­taa näyt­te­li­jät eivät itse lau­la. Tiri pal­jas­taa, että laval­le nousee myös kak­si aivan ensi­ker­ta­lais­ta näyttelijää.

– Kah­den her­ran pal­ve­li­ja on kesä­teat­te­ria par­haim­mil­laan – hyvän­tuu­li­nen ja koko per­heel­le sopi­va näy­tel­mä, mis­tä jää hyvä mieli.

Kah­den her­ran pal­ve­li­jan ensi-ilta on per­jan­tai­na 16.6. kel­lo 18 Hui­lin­gin näyt­tä­möl­lä. Kym­me­nen euron hin­tai­set liput saa käteis­mak­sul­la pai­kan pääl­tä. Esi­tyk­sen kes­to on noin kak­si tun­tia, sisäl­täen väliajan.