Toi­mit­ta­jal­ta: Ykkös­tä sil­mään ja kesää kohti

Alkai­si­ko pelä­tä nyt enem­män punk­ke­ja kuin koro­naa, mie­tin kun nyh­täi­sin kevään ensim­mäi­sen pun­kin lem­mi­kin kau­lal­ta. Kis­sa sai pun­kin­hää­tö­lit­kun nis­kaan­sa ja elä­mä jat­kuu taas.

Kevät otti taka­pak­kia ja vap­pu­vii­kos­ta­kin on tulos­sa hyi­nen ja kolea. Kuu­mis­sa tun­nel­mis­sa sen sijaan ollaan hal­li­tuk­sen puo­li­vä­li­rii­hes­sä kun rat­kais­ta­va on kuin­ka pal­jon Suo­men kär­sii ottaa vel­kaa, miten työl­li­syyt­tä hoi­de­taan ja kuin­ka aute­taan alas ajet­ta­vaa turvealaa.

Toi­von mukaan kevään mit­taan ei ote­ta taka­pak­kia koro­na­tar­tun­nois­sa. Arki on hie­man vapau­tu­nut, mut­ta krii­si ei ole ohi. Roko­tuk­set ete­ne­vät ja ehkä kesä­ke­lit­kin hil­lit­se­vät viruk­sen leviämistä.

Kai­ken kes­kel­lä mei­dät pysäyt­ti vii­kon­lop­pu­na suru-uuti­nen suo­ma­lais­ten rakas­ta­man lau­la­ja­le­gen­dan Mat­ti “Fre­di” Sii­to­sen pois­me­nos­ta. Hänen lau­lun­sa jää­vät soi­maan ikui­ses­ti, kuten kap­pa­le “Maan vali­tus”, joka sat­tu­moi­sin kuu­lui radios­ta seu­ra­tes­sa­ni hal­li­tus­vään­töä toi­ses­ta too­sas­ta. Lau­lus­sa kat­so­taan maa­il­man­me­nos­ta van­han seet­ri­puun silmin:

…Van­han puun on ker­rot­ta­va, ihmi­sis­tä ehkä joku ymmärtää/ Ette­kö te kuu­le, kuin­ka maa nyt valittaa/ Ette­kö te kuu­le, kuin­ka pel­lot huokaa/ Val­ta­me­ret, met­sät, vuo­ret tuu­leen kirjoittaa/ Lepo­het­ki het­ki­sek­si meil­le suokaa/ Maa nyt huo­kaa, valittaa…

Myö­hem­min luin Fre­din haas­tat­te­lus­ta, jos­sa hän oli ker­to­nut välil­lä ras­kais­ta­kin keik­ka-ajois­ta ja sii­tä, että aina on hyvä löy­tää jos­tain posi­tii­vi­nen aja­tus. Hänen isän­sä oli anta­nut pysy­väs­ti mie­leen jää­neen elä­mä­noh­jeen, joka sii­nä­kin het­kes­sä oli anta­nut voi­maa läh­teä tien­pääl­le, ansait­se­maan elan­toa ja viih­dyt­tä­mään ihmi­siä: Ajat­te­le sitä, ettei­vät len­to­ko­neet pom­mi­ta eivät­kä pans­sa­ri­vau­nut aja tiellä.

Eikö­hän me näis­tä tämän päi­vän ja tule­vis­ta­kin koet­te­le­muk­sis­ta sel­vi­tä. Asioi­den suh­teut­ta­mi­ses­sa on kiel­tä­mät­tä mones­ti haas­tei­ta. Niin se menee, että aurin­ko nousee ja taas kaa­su­tel­laan eteenpäin.

auli.haapala(at)rantapohja.fi