Hyvää juhan­nus­ta!

Ran­ta­poh­jas­ta 19.6.1980: Opet­ta­ja kysyi oppi­lail­ta, että mikä on ihmi­sen kal­lein asia. Eräs oppi­lais­ta vas­ta­si: “En tie­dä ihmi­sen kal­lein­ta asi­aa, mut­ta maan­vil­je­li­jäl­le se on juhan­nus­sa­de.” K.T. Ii

Juhan­nuk­se­na­kin tapahtuu.
Per­jan­tai­na 19.6. Vep­säl­lä jär­jes­te­tään perin­tei­nen juhan­nus­ta­pah­tu­ma, Jär­ven­kier­to. Tapah­tu­ma alkaa klo 11 ja jat­kuu klo 13 saak­ka. Myl­ly­ko­dal­la kah­via ja onnen­pyö­rää. Jär­ven­kier­ron käve­ly­rei­tin pituus noin kah­dek­san kilometriä.

Nui­ja­mies­ten laval­la Yli­kii­min­gis­sä tans­si­taan lau­an­tai­na 20.6. Johan­na Pako­sen ja Heik­ki Kos­ke­lon & Jari Puha­kan orkes­te­rin tah­tiin. Illan aika­na pää­see myös lau­la­maan karao­kea ja dis­ko on avoin­na. Ovet avau­tu­vat kel­lo 20.

Parem­paa kar­jaon­nea juhannuskoristeilla.
Kus­taa Vil­ku­nan Vuo­tui­nen ajan­tie­to ‑teok­ses­sa (pai­nos vuo­del­ta 1982) ker­ro­taan, kuin­ka juhan­nuk­sen aikaan enti­sai­koi­na kuk­ka­sil­la ja muil­la kas­veil­la koris­tel­tiin piho­ja ja huo­nei­ta. Huo­nei­den lat­tioil­le ripo­tel­tiin leh­tiä, taval­li­sim­min haa­van- ja pih­la­jan­leh­tiä, jot­ka sai­vat ava­ran pir­tin puh­taan puun­val­koi­sen lat­tian tun­tu­maan värik­kääl­tä matolta.

Piho­jen ja huo­nei­den lisäk­si koris­tel­tiin enti­sai­koi­na koris­tel­tiin myös kar­jaa. Ete­lä-Savos­ta ja Itä-Hämees­tä on esi­mer­kik­si tie­to­ja sii­tä, miten pai­me­net punoi­vat kais­lois­ta niin sano­tun liuh­dan, koris­ti­vat sen kie­loil­la ja ripus­ti­vat ne leh­män sarviin.

Pai­koin tämä tapa on kor­vat­tu ripus­ta­mal­la juhan­nusaat­to­na leh­män sar­viin tai nupo­leh­män kau­laan hei­nä­ker­po tai mets­sä teh­ty­jä tar­ve-esi­nei­tä emän­näl­le tuliaiksi.

Koris­teil­la on ollut suu­ren juh­lan tun­nun koros­ta­mi­sen lisäk­si myös käy­tän­nöl­li­nen tar­koi­tuk­sen­sa. Niil­lä on tah­dot­tu edis­tää leh­mä­nan­tia. Vil­ku­na kir­joit­taa­kin, että Ruo­ve­del­tä saa­dus­sa tie­don­an­nos­sa sano­taan, että juhan­nuk­se­na huo­neis­sa olleil­la koreuk­sil­la kei­no­tel­tiin karjaonnea.

Män­ty­har­jul­la on kuvi­tel­tu, että lat­tioi­den run­saal­la leh­di­tyk­sel­lä taat­tai­siin hyvä rehu­vuo­si. Ja jos leh­mä toi sar­vis­saan kotiin­sa hei­nä­ker­pun, kat­sot­tiin rehua saa­ta­van niin pal­jon, että sitä oli leh­mäl­le sar­via myöten.

Lem­men­tai­ko­ja juhannusyönä.
Tytöt vie­rit­te­li­vät itse­ään alas­to­mi­na poi­ka­ta­lon ruis­pel­los­sa, kir­joit­taa Kus­taa Vil­ku­na Vuo­tui­nen ajan­tie­to ‑teok­ses­saan. Ruis­pel­lol­la kie­ries­sä yökas­te tart­tui ihoon ja sitä myö­ten lem­pi nousi myös poi­kiin. Osa puo­les­taan kerä­si kas­te­pi­sa­roi­ta kuk­ki­vil­ta kedoil­ta lii­naan, jol­la sit­ten pyyh­ki­vät kas­vo­jaan. Juhan­nus­kas­teen sanot­tiin hävit­tä­vän tee­ren­pil­kut ja kau­nis­ta­van kas­vot poi­ka­mie­hil­le mieluisiksi.

Monen­lai­sia kokei­ta­kin teh­tiin, jot­ta yöl­lä unis­saan oli­si näh­ty se oikea. Tyy­nyn alle saa­tet­tiin lait­taa esi­mer­kik­si neli­leh­ti­nen api­la, yhdek­säl­lä hei­näl­lä sidot­tu kuk­ka­sep­pe­le tai vaik­ka virsikirja.

Tule­van sul­ha­sen haa­mun­kin saat­toi näh­dä, jos kier­si sau­nan kol­mes­ti kes­kiyöl­lä ja kat­soi sit­ten luu­kus­ta sisään. Tytöl­lä piti olla sul­ha­sen haa­mul­le jotain käteen annet­ta­vaa, tai muu­ten kävi huonosti.

Juhan­nusyön tai­oil­la saa­tet­tiin myös val­mis­tel­la itse­ään kosin­nan­koh­teek­si. Omi­nais­ta näil­le oli­vat eri­lai­set pesut ja vale­lut vedel­lä sekä sau­no­tuk­set kuk­ka- ja leh­vä­vas­toil­la. “Ehkä juu­ri juhan­nusyö­nä tai­at aut­toi­vat par­hai­ten, sil­lä kuten luon­to, oli myös ihmi­nen juhan­nuk­se­na par­hail­laan, mam­man­pii­ka makeim­mil­laan”, Vil­ku­na kirjoittaa.

Juus­to­keit­to tai­don mittarina.
Juus­to­keit­to eli juhan­nus­juus­to on var­si­nai­nen juhan­nuk­sen perin­ne­herk­ku. Vah­vas­ti mie­li­pi­tei­tä jaka­val­la perin­ne­ruo­al­la on pit­kät juuret.

Kus­taa Vil­ku­nan Vuo­tui­nen ajan­tie­to teok­ses­sa ker­ro­taan, kuin­ka enti­sai­koi­na Kes­ki-Poh­jan­maal­la käy­tiin mais­te­le­mas­sa juhan­nus­juus­toa. Kun keit­tä­jä­nä oli talon­ty­tär, pojat sai­vat mah­dol­li­suu­den var­mis­tua talon­tyt­tä­ren tai­dos­ta, ja sii­tä oli­ko hän sai­ta vai ava­ra­luon­toi­nen, riip­puen sii­tä, raas­ki­ko hän mai­toa run­saas­ti käyt­täen kie­hut­taa juus­to­kei­ton punai­sek­si ja makeaksi.

Kaa­su­jal­kaa höl­lem­mäl­le juhannusliikenteessä.
Monet läh­te­vät viet­tä­mään juhan­nus­ta mökil­le. Tiet saat­ta­vat­kin ruuh­kaan­tua kes­ki­ke­sän rien­toi­hin mat­kaa­vis­ta ja kaa­su­jal­kaa kan­nat­taa­kin höllätä.

On mah­dol­lis­ta, että mat­kai­li­jat koh­taa­vat tie­työ­mai­ta. Fint­raf­ficin tie­lii­ken­ne­kes­kus muis­tut­taa tie­dot­tees­saan autoi­li­joi­ta nou­dat­ta­maan työ­maa-aluei­den opas­tei­ta ja nopeus­ra­joi­tuk­sia, vaik­ka työ­maa oli­si tyh­jän näköi­nen. Fint­raf­fic vink­kaa autoi­li­joi­ta Fint­raf­fic Mobii­li-sovel­luk­ses­ta, jos­ta esi­mer­kik­si mök­ki­mat­kan tie­työ­maat voi sel­vit­tää jo etukäteen.

Kan­nat­taa­kin siis ajaa rau­has­sa. Peril­le on parem­pi pääs­tä hitaas­ti, kuin ei ollenkaan.

Tark­ka­na juhan­nus­tu­lien kanssa.
Suo­men Pelas­tusa­lan Kes­kus­jär­jes­tö suo­sit­te­lee poh­ti­maan jo etu­kä­teen juhan­nuk­seen liit­ty­viä turvallisuusriskejä.

Esi­mer­kik­si sau­nas­sa ja takas­sa yhdes­sä pesäs­sä sal­li­tun polt­to­puun mää­rä on yllät­tä­vän pie­ni, eräis­sä ohjeis­sa syty­tys­mää­räl­tään 3 kiloa puu­ta ja sau­no­mis­läm­pö­ti­lan yllä­pi­töön 4,5 kiloa puu­ta. Ohjeet vaih­te­le­vat kiu­as­tyy­peit­täin. Lii­ka läm­mit­tä­mi­nen voi joh­taa tulipaloon.

Myös nuo­tion, kokon ja gril­lin sytyt­tä­mi­sen luval­li­suus kan­nat­taa sel­vit­tää etu­kä­teen. Muis­tu­tuk­se­na myös, että tulen sytyt­tä­jä on vas­tuus­sa, jos jotain tapahtuu.