Suomalaisten koululaisten Pisa-tulokset heikkenivät jälleen. Vielä 2000-luvun alussa Suomi oli Pisa-testeissä maailman huippua, mutta vuodesta 2006 lähtien tulokset ovat laskeneet kuin lehmän häntä, kaikissa mitatuissa oppiaineissa.
Uskon, että tilanne ei yllätä ketään, joka on vähänkään seurannut koulumaailmaan meininkiä. Ryhmäkoot ovat kasvaneet, koulujen koot ovat kasvaneet, yksilöllistä tukea on hankala saada. Opetus on siirtynyt luokista avotiloihin. Digitaalisuus on tullut rynnimällä opetukseen ja käsialakirjoituksen opetus on päättynyt. Erityisesti huolta herättää heikentynyt lukutaito sekä keskittymiskyvyn puute. 
Omia lapsiani on ollut peruskoulussa 2000-luvun kaikilla vuosikymmenillä. Tänä aikana ovat kännykät ja älylaitteet tulleet lasten ja kotien ulottuville. Niin myös kouluihin: Nuorimmalle laitettiin koulusta läppäri reppuun jo alaluokilla. Koulukirjoja ei juurikaan ollut, lukuaineidenkin materiaalit olivat siellä läppärissä. En uskonut silloin, enkä usko nytkään, että tuo malli oli hyvä. Ei lapsi opi keskittyneesti lukemaan koneelta ja omaksumaan sieltä lukemaansa. Ruutuaika vain kasvaa.
Luku- ja kirjoitustaito kunniaan. Mikään ei ole sen tärkeämpää. Kun osaa lukea hyvin, osaa kirjoittaa sujuvasti ja tehtävien ymmärtäminen sekä niihin vastaaminen helpottuu kaikissa aineissa. Keskittymiskykykin kasvaa kirjaa lukiessa.
Eivätkä kännykät kuulu oppitunneille.