Muis­to­kir­joi­tus: Erk­ki Rau­ha­lan muistoksi

Nimis­mies Erk­ki Rau­ha­la kuo­li 2.8.2026 Raa­hen sairaalassa.

Hän oli syn­ty­nyt Limin­gas­sa 2.9.2028, joten kuol­les­saan Erk­ki Rau­ha­la oli kuu­kaut­ta vail­le 98-vuo­tias. Elä­ke­päi­vi­ään hän viet­ti Oulus­sa seu­ra­ten tii­viis­ti talous­e­lä­män ja yleen­sä maa­il­man tapah­tu­mia. Eri­koi­sen aktii­vi­ses­ti Erk­ki seu­ra­si urheilua.

Var­hai­set lap­suus­vuo­det kului­vat Vihan­nis­sa. Per­he muut­ti Rova­nie­mel­le syk­syl­lä 1938, kun isä Vil­ho Rau­ha­la siir­tyi pai­kal­li­sen osuus­kau­pan kau­pal­li­sek­si johtajaksi.

Yli­op­pi­laak­si Erk­ki Rau­ha­la kir­joit­ti Raa­hes­sa ja aloit­ti laki­tie­teen opis­ke­lun Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa. Siel­lä hän tapa­si far­ma­si­aa opis­kel­leen sot­ka­mo­lais­nei­to­sen, Tuu­lan, jon­ka kans­sa Erk­ki perus­ti per­heen. He sai­vat nel­jä las­ta. Työ­tä he teki­vät opis­ke­lun ohes­sa, mut­ta halusi­vat poh­joi­seen, kos­ka pää­kau­pun­ki­seu­tu ei viehättänyt.

Les­kek­si Erk­ki Rau­ha­la jäi vuon­na 2017.

Erk­ki Rau­ha­la aloit­ti työ­uran­sa notaa­ri­na Kala­joel­la saa­den vara­tuo­ma­rin arvon. Esi­mie­he­nään hänel­lä oli legen­daa­ri­nen kih­la­kun­nan­tuo­ma­ri Iiva­ri Liuk­ko. Kala­joen jäl­keen tuli­vat nimis­mie­hen virat Haa­pa­ve­del­lä ja Limin­gas­sa sekä lää­nin­hal­li­tuk­ses­sa ylim­män polii­si­vi­ran­omai­sen, polii­si­tar­kas­ta­jan virka.

Var­si­nai­sen elä­män­työn­sä Erk­ki Rau­ha­la teki Kii­min­gin pii­rin nimis­mie­he­nä Hau­ki­pu­taal­la. Työ­tä oli pal­jon, sil­lä nimis­mie­hen teh­tä­viin kuu­lui­vat tuol­loin polii­si­pääl­li­kön, syyt­tä­jän ja notaa­rin teh­tä­vät sekä ulosottoasiat.

Rau­ha­la tun­net­tiin jämäk­kä­nä laki­mie­he­nä ja hyvä­nä ihmis­tun­ti­ja­na, joka tuli hyvin toi­meen kai­ken­lais­ten ihmis­ten kanssa.

Kun­nal­li­se­lä­mään Hau­ki­pu­taal­la Erk­ki Rau­ha­la osal­lis­tui toi­mien 16 vuot­ta kokoo­muk­sen kun­nan­val­tuu­tet­tu­na sekä elin­kei­no­lau­ta­kun­nan puheen­joh­ta­ja­na. Erk­ki Rau­ha­lan per­soo­na oli omal­ta osal­taan myö­tä­vai­kut­ta­mas­sa val­tuus­to­työs­ken­te­lyn hyvään yhteis­hen­keen yli puo­lue­ra­jo­jen. Sahat, Hyvon ja Nokia oli­vat esi­merk­kei­nä tulok­sis­ta Haukiputaalla.

Vuon­na 1969 Erk­ki Rau­ha­la oli yksi niis­tä yhdek­säs­tä, jot­ka perus­ti­vat pai­kal­lis­leh­ti Ran­ta­poh­jan. Rau­ha­la toi­mi oman työn­sä ohel­la 32 vuot­ta eli vuo­teen 2001 saak­ka Ran­ta­poh­jan toi­mi­tus­joh­ta­ja­na ja sen jäl­keen vie­lä muu­ta­man vuo­den hal­li­tuk­sen jäse­ne­nä. Ran­ta­poh­ja ‑leh­ti oli­kin Rau­ha­lal­le erin­omai­sen tär­keä, ja hän teki tii­viis­tä yhteis­työ­tä pit­kä­ai­kai­sen pää­toi­mit­ta­jan Vie­no Väliah­teen kanssa.

Maan­puo­lus­tus­työs­sä Erk­ki Rau­ha­la oli aktii­vi­ses­ti muka­na. Kiin­nos­tus alkoi itää jo lap­suu­des­sa, sil­lä Rau­ha­la menet­ti isän­sä dra­maat­ti­sis­sa olo­suh­teis­sa tal­vi­so­das­sa, kun hän itse oli vas­ta 11-vuotias.

Per­he oli eva­kos­sa Kola­ris­sa, ja isä Vil­ho Rau­ha­la tais­te­li Sal­lan rin­ta­mal­la jou­lu­kuun kovis­sa tais­te­luis­sa. 15.12.1939 Vil­ho Rau­ha­la todet­tiin kaa­tu­neek­si ja näin mer­kit­tiin myös sota­päi­vä­kir­jaan. Seu­raa­va­na aamu­na kaa­tu­nei­ta koot­tiin kul­je­tus­ta var­ten, kun Vil­ho Rau­ha­lan ystä­vä, rova­nie­me­läi­nen Iik­ka Pöyk­ky­lä huo­ma­si erään kaa­tu­neen höy­ryä­vän hen­gi­tyk­sen. Tämä tun­nis­tet­tiin Vil­ho Rau­ha­lak­si, joka oli haa­voit­tu­nee­na viet­tä­nyt yön pote­ros­sa ja pak­ka­ses­sa pysyen kui­ten­kin hen­gis­sä. Haa­voit­tu­nut kul­je­tet­tiin ambu­lans­sil­la yli 100 kilo­met­rin pää­hän Rova­nie­mel­le sota­sai­raa­laan. Siel­lä Vil­ho Rau­ha­lan kun­to kohe­ni, kun­nes 31.1.1940 Rova­nie­men ensim­mäi­ses­sä ilma­pom­mi­tuk­ses­sa sai­raa­la sai täy­so­su­man palo­pom­mis­ta. Vil­ho Rau­ha­la ja 17 muu­ta kuo­li­vat, 32 haavoittui.

Erk­ki Rau­ha­la toi­mi pit­kään Sotain­va­li­dien Vel­jes­lii­ton Poh­jois-Poh­jan­maan pii­ris­sä Oulun osas­ton puheen­joh­ta­ja­na. Hänel­le myön­net­tiin lii­ton arvok­kain tun­nus­tus, lii­ton pie­nois­lip­pu Vapau­den­ris­tin tunnuksin.

Vapaus­so­dan Poh­jois-Poh­jan­maan Perin­neyh­dis­tyk­sen toi­min­taan Erk­ki Rau­ha­la osal­lis­tui myös pit­kä­ai­kai­se­na puheen­joh­ta­ja­na. Hänen soti­la­sar­von­sa oli kapteeni.

Vir­kau­ran­sa aika­na Rau­ha­la pää­si myös tutus­tu­maan pre­si­dent­ti Urho Kek­ko­seen. Rau­ha­la kuu­lui pre­si­den­tin pyyn­nös­tä tämän maa­kun­ta­mat­ko­jen seu­ru­ee­seen. Kek­ko­sen kans­sa Rau­ha­la sanoi aina tul­leen­sa hyvin toimeen.

Vuonna1969 Erk­ki Rau­ha­la oli yksi niis­tä yhdek­säs­tä, jot­ka perus­ti­vat Met­säs­tys­seu­ra Kuti & Hutin. Rau­ha­la oli vii­mei­nen näis­tä perus­ta­ja­jä­se­nis­tä. Hän ei ollut mikään himo­met­säs­tä­jä ja toi­mi hir­vi­jah­dis­sa ajo­mie­he­nä. Hän­tä vie­hät­ti met­säs­tys­seu­ran poruk­ka­hen­ki ja luon­nos­sa liikkuminen.

Hir­vi­jah­din avauk­seen Rau­ha­la osal­lis­tui vie­lä kol­me vuot­ta sit­ten 95-vuotiaana.

Vaik­ka Rau­ha­la asui elä­ke­vuo­si­naan Oulus­sa, jak­soi hän kehua Hau­ki­pu­das­ta erin­omai­se­na ja viih­tyi­sä­nä asuinpaikkana.

Erk­ki Rau­ha­lal­la oli poik­keuk­sel­li­sen posi­tii­vi­nen elä­mä­na­sen­ne. Rii­taa hänen kans­saan oli vai­kea raken­taa. Huu­mo­ria­kin löy­tyi tarvittaessa.

Erk­kiä jäi­vät kai­paa­maan lap­set per­hei­neen sekä laa­ja ystä­vien joukko.

Esko Juo­la, Pent­ti Joup­pi­la ja Mik­ko Kivi­mä­ki , kir­joit­ta­jat ovat Erk­ki Rau­ha­lan pit­kä­ai­kai­sia ystäviä