Vali­tan­ko turhasta?

Maa­il­mas­sa on pal­jon ihmi­siä. Joil­lain asiat ovat huo­nom­min ja toi­sil­la taas parem­min. Voi­ko sel­lai­nen nuo­ri, jol­la on tar­peek­si ruo­kaa ja vaat­tei­ta, valit­taa pie­nis­tä­kin asiois­ta, jos sama­ni­käi­nen ihmi­nen pake­nee toi­sel­la puo­len maa­il­maa sotaa näl­käi­se­nä ja kodit­to­ma­na. Kysy­mys kuu­luu­kin: Vali­tan­ko turhasta?

Täs­tä asias­ta monel­la on var­mas­ti oma mie­li­pi­de, mut­ta itse olen huo­man­nut, että mones­ti asia, joka ei mene oman mie­len mukaan, alkaa ärsyt­tä­mään ja sii­tä teki­si mie­li valit­taa, vaik­ka oikeas­ti ei ole mitään hätää. Jos kou­lus­sa on ruo­kaa, jos­ta itse ei tyk­kää, niin se ei tar­koi­ta sitä, että kou­lu­ruo­ka on aina pahaa. Ja jos ruo­ka ei ole­kaan niin mait­ta­vaa kuin koto­na, niin sil­ti asiat ovat mel­ko hyvin, kos­ka saam­me kui­ten­kin aina kou­lus­sa ruo­kaa. Myös se, että jos ei saa­kaan ostaa sitä hie­noa hup­pa­ria, jota on halun­nut jo pit­kään, voi har­mit­taa. Jos kotoa löy­tyy jo usei­ta pai­to­ja, eihän sitä uut­ta vält­tä­mät­tä tarvitse.

Jos­kus on myös vai­kea tul­ki­ta, voi­ko jos­tain asias­ta valit­taa vai ei. Jos esi­mer­kik­si jou­dun jonot­ta­maan ter­veys­kes­kuk­seen mon­ta tun­tia, voi se har­mit­taa ja tur­haut­taa. Kan­nat­taa kui­ten­kin muis­taa se, että on mai­ta, jois­sa ei edes ole ter­vey­den­huol­toa. Mones­ti riip­puu sii­tä, mihin asioi­ta ver­taam­me. Ja voi olla, että kun kes­kus­te­lee ihmis­ten kans­sa, niin oma mie­li­pi­de voi muut­tua. Jos­kus nega­tii­vi­nen asia voi muut­tua positiiviseksi.

Usein valit­ta­mi­sem­me joh­tuu sii­tä, että ver­taam­me omaa elä­määm­me mui­den elä­mään. Vaik­ka toi­sen elä­mä näyt­täi­si täy­del­li­sel­tä, se ei tar­koi­ta sitä, että se aina niin oli­si. Sen täy­del­li­sen ihmi­sen taka­na voi olla esi­mer­kik­si yksi­näi­syyt­tä, pel­koa ja ahdistusta.

En kiel­lä sitä, ettem­me sai­si valit­taa ja ilmais­ta myös nega­tii­vis­tä mie­li­pi­det­tä. On var­mas­ti pal­jon asioi­ta, joi­ta voi­sim­me paran­taa ja niis­tä on hyvä puhua. Monet ovat voi­neet kokea syr­ji­mis­tä tai kiusaa­mis­ta, joten he ajat­te­le­vat, että heil­lä on oikeus valit­taa ja vaa­tia parem­paa. Mut­ta kan­nat­taa miet­tiä myös sitä, että miten asian ilmai­see, sil­lä joku voi oikeas­ti pahoit­taa mie­len­sä, ja nega­tii­vi­nen mie­li­pi­de voi­daan kokea usein valit­ta­mi­sek­si, vaik­ka se ei sitä olisi.

Myös sii­nä, miten eri ikä­luo­kat ajat­te­le­vat asian, on pal­jon ero­ja. Iso­van­hem­piem­me nuo­ruu­des­sa asiat oli­vat toi­sin, kos­ka sil­loin maa­il­ma ei ollut vie­lä niin kehit­ty­nyt. Esi­mer­kik­si auto­ja ei ollut pal­joa. Mum­mo­ni kul­ki vii­den kilo­met­rin kou­lu­mat­kan kävel­len ja tal­vel­la hiih­täen, mut­ta itse kul­jen saman mat­kan kou­luun tak­sil­la. Jos mie­tin asi­aa tuol­ta kan­til­ta, niin minua ei hait­taa se, että jou­dun käve­le­mään joka kou­lu­aa­mu tien­haa­raan odot­ta­maan kyy­tiä, vaik­ka oli­si mon­ta kym­men­tä astet­ta pak­kas­ta. Koen, että olen etuoi­keu­tet­tu, kun saan kas­vaa kehit­ty­nees­sä ja sivis­ty­nees­sä val­tios­sa, jos­sa minus­ta pide­tään huol­ta, ja asiat on teh­ty mah­dol­li­sim­man hel­pok­si. Vaik­ka tak­sis­sa oli­si aamul­la melui­saa ja ahdas­ta, niin sil­ti­kin istun ennem­min sen kyy­dis­sä kuin hiih­dän kou­luun kyl­mäs­sä, pimeäs­sä pakkasaamussa.

Kai­kil­la on siis oikeus ilmais­ta mie­li­pi­teen­sä, mut­ta kan­nat­taa miet­tiä, onko asia oikeas­ti valit­ta­mi­sen arvoi­nen. Tuol­la rapa­kon toi­sel­la puo­lel­la on ihmi­siä, joil­la asiat voi­vat olla huonomminkin.

Kreet­ta Aho­la, 8. lk, Yli-Iin kou­lu

Mie­li­pi­de­kir­joi­tus jul­kais­taan osa­na Ran­ta­poh­jan ja alu­een kou­lu­jen välis­tä yhteistyötä