Leena Lehtinen on tehnyt noin 23 vuoden mittaisen uran Yli-Iin Kierikkikeskuksessa. Hänet on nähty vuosien aikana taistelemassa Kierikin kehittämisen puolesta itsensä likoon laittaen. Hän on ohjannut koululaisryhmiä, pukeutunut kivikauden emännäksi, täyttänyt vimmaisesti rahoitushakemuksia keskuksen hankkeiden toteutumiseksi, vienyt Kierikin tarinaa eteenpäin niin maailmalla kuin kotimaassakin.
Uransa suurimpina onnistumisina hän pitää kouluyhteistyötä, jonka puitteissa Kierikissä vierailee vuosittain 4 500 oppilasta sekä kansainvälistä yhteistyötä, jonka kautta Kierikkikeskusta on viety eteenpäin useiden hankkeiden kautta. Näistä tärkeimpänä Lehtinen mainitsee Open arch –hankkeen, jolla oli 11 partneria seitsemästä eri maasta.
Myös Kierikki ry:n uudelleen herättäminen vuonna 2018 on asia, jolla on Lehtisen mukaan ollut Kierikkikeskukselle suuri merkitys.
Suurin kuoppa vuonna 2001 avautuneen Kierikkikeskuksen vuosissa on Leena Lehtisen mukaan ehdottomasti Yli-Iin kunnan liittyminen Ouluun ja sen mukanaan tuoma jatkuva epävarmuus paikan olemassaolosta ja tulevaisuuden konkreettisista suunnitelmista. Pienentyneet budjetit, virkamiesten ja päättäjien passiivinen suhtautuminen, sisäisen tiedottamisen häilyvyys sekä ymmärryksen puute Kierikin merkityksestä ovat hankaloittaneet keskuksen viimeisiä vuosia. Alkuvuosien kaltaista kehitystyötä ei ole enää ollut mahdollista jatkaa.
– Oulun kaupunki ei myönnä Kierikkikeskuksen tärkeyttä, Lehtinen toteaa.
Kun Kierikki avautui vuonna 2001, jo seuraavana vuonna se palkittiin Europa Nostra –palkinnolla ja pian Euroopan museofoorumin kakkospalkinnolla. Alkuvuosina alueelle satoi paljon muun muassa Leader-rahoitusta, mutta Ouluun liittyminen hankaloitti merkittävästi hanke- ja projektirahoituksen hakua.
– Yli-Iin kunnan vuosibudjetti oli kuntaliitoksen aikaan 15 miljoonan euron luokkaa, Oulun kaupungin noin 1,5 miljardia. Tuolloin oli vallalla naivi käsitys, että noin rikas organisaatio kuin Oulu on, pystyisi hoitamaan Kierikkiä. Niin minäkin kuvittelin, Lehtinen myöntää.
Suurin taistelu Kierikin eteen käytiin vuosina 2017–2018, jolloin Oulun kaupunki oli ajamassa säästösyistä keskusta alas. Uhka ei näkyvän taistelun jälkeen toteutunut.
Tällä hetkellä Kierikkikeskuksen yllä leijuu Leena Lehtisen mukaan kaksi isoa kysymysmerkkiä. Ensimmäinen on se, että ainakaan henkilökunnalla ei ole tietoa siitä, ollaanko eläköityvän intendentin tilalle palkkaamassa uutta. Toinen on se, mitä tapahtuu Kierikin osuudelle Oulu2026-kulttuuripääkaupunkihankkeessa. Tästäkään henkilökunnalla ei ole mitään käsitystä. Toteutuvatko pahimmat uhkat nyt, kun paksunahkainen, väittelystä nauttiva Kierikin emäntä poistuu kuvioista?
– Tosin olen kyllä kierikkiläinen elämäni loppuun saakka. Haluan Kierikkiin uutta verta ja haluan, että uusi väki näyttää paikan potentiaalin. Toivon, että tärkeistä asioista ei luovuteta, Lehtinen päättää.
Kierikin tavoin häntä huolettaa myös Yli-Iin alueen näivettyminen. Se, että asukkaiden tarpeet ja kaupungin toimet alueella eivät ole tasapainossa. Asukkaiden ääni ei Lehtisen mielestä pääse kuulumaan isossa Oulussa.
Leena Lehtinen (fil.kand.) on lähtöjään pudasjärvinen. Kansakoulun hän on käynyt Kurenalalla. Seikkailijaveri pulppusi Lehtisessä jo pienestä pitäen. Kiinnostus menneisyyteen ja maantieteeseen veivät hänet arkeologian maailmaan ja Turkuun opiskelemaan alaa. Syksyllä 1977 hän lähti Norjaan työskentelemään kesäksi kaivauksille. Tämän jälkeen hän on tehnyt töitä Suomen lisäksi muun muassa Ruotsissa, Hollannissa ja Ranskassa. Lehtinen on opiskellut arkeologiaa ja muuta alaan liittyvää niin Suomessa kuin Ruotsissakin.
Ennen Kierikkiin tuloaan hän työskenteli muun muassa Savonlinnan maakuntamuseossa, Helsingin yliopistossa sekä Mikkelin museoissa.
– Kierikki kiinnosti absurdiudessaan, keskellä pohjoista korpea, pienessä kylässä, mitättömällä budjetilla tehdään tällainen rintaröyhistely-kohde. Sen itsevarmuus, se mitä oli jo tehty, vaikutti minut heti.
Lehtinen on ollut aktiivinen puhuja ja mukana monessa ammattiin liittyvässä yhdistystoiminnassa. Hän on julkaissut kymmeniä julkaisuja.
Vuonna 1994 Leena Lehtinen palkittiin Vuoden museoteko –tunnustuksella ensimmäisenä yksityishenkilönä. Tuolloin hän oli Savonlinnan maakunta-arkeologina, täynnä intoa nostamassa Etelä-Savoa arkeologian maailmankartalle.
Lehtinen on työnsä ohella käyttänyt runsaasti vapaa-aikaansa matkustellessaan ympäri maailmaan tutustuen erilaisiin arkeologisiin kohteisiin. Näistä hän nostaa esiin muun muassa lukuisat matkaan Venäjälle, Siperiaan, Baltian maihin, Etelä-Amerikkaan, Namibiaan sekä Kaliforniaan.
Kun Lehtinen on nyt jättänyt paikkansa työelämässä, hän on ostanut asunnon itselleen Turusta. Vanha opiskelukaupunki vetää puoleensa. Toisaalta hän säilyttää yhä Yli-Iin kotinsa itsellään, ja suvun kotitalo Pudasjärvellä toimii yhä kakkosasuntona. Eläkevuosinaan Lehtinen ei usko pysyvänsä paikallaan. Seikkailijaveri vetää yhä edelleen täydellistä hurahtajaa mukanaan eri puolille maailmaa.