P sen­tään luki

Lukios­sa luok­ka­to­ve­ri­ni P tai­si kär­siä mui­ta nuo­ria enem­män mur­ro­siän hor­mo­ni­myrs­kys­tä. Kou­lun­käyn­ti ei mais­tu­nut lain­kaan ja hän saat­toi häi­ri­köi­dä mui­ta. Opet­ta­jat tai­si­vat olla tyy­ty­väi­siä sil­loin, kun P kes­kit­tyi sar­ja­ku­vien piir­tä­mi­seen. Niis­sä jou­tui­vat onnet­to­muuk­sien tai pil­kan uhreik­si P:n inhoa­mat opettajat.

Mut­ta ennen kaik­kea P kes­kit­tyi luke­maan oppi­tun­neil­la. Hän pite­li kir­jo­ja pul­pe­tin reu­nan taka­na pii­los­sa ja luki. Sii­hen aikaan luke­vat pojat ahmi­vat Alis­tair Maclea­nin jän­ni­tys­ro­maa­ne­ja. Mut­ta huo­mat­kaa: P siis luki. Ken­ties nyky­päi­vä­nä hän oli­si salaa kat­sel­lut puhe­li­mes­taan TikTok-videoita.

P tuli mie­lee­ni toi­mit­ta­jam­me Teea Tun­tu­rin tiis­tain 12.12. leh­den kolum­nis­ta, jos­sa hän käsit­te­li kou­lu­lai­tok­sem­me tilaa. Teea Tun­tu­ri täh­den­si luku- ja kir­joi­tus­tai­don mer­ki­tys­tä. Kun Suo­mi oli maa­il­man kär­jes­sä kou­lu­lais­ten Pisa-tut­ki­muk­sis­sa, nau­res­kel­tiin tääl­lä meil­lä sitä, kuin­ka Ruot­sis­sa saat­toi suo­rit­taa oppi­vel­vol­li­suu­den, vaik­kei osan­nut lukea. Miten lie Suo­mes­sa nykyään.

Ilta-Sano­mat ker­toi maa­nan­tai­na pre­si­dent­tieh­dok­kai­den lukio­me­nes­tyk­ses­tä. Ehdok­kai­ta voi­nee pitää elä­mäs­sään menes­ty­nei­nä ihmi­si­nä. Lähes kaik­ki oli­vat pär­jän­neet hyvin yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa eri­tyi­ses­ti äidin­kie­len kokees­sa, vaik­ka eivät muis­sa aineis­sa oli­si olleet­kaan huip­pu­ja. Äidin­kie­len arvo­sa­na on lähes kai­kil­la lau­da­tur tai vähin­tään­kin magna.

Muu­ten. Jos Suo­men seu­raa­va pre­si­dent­ti valit­tai­siin yli­op­pi­las­to­dis­tuk­sen perus­teel­la, hän oli­si vasem­mis­to­lii­ton Li Anders­son, joka kir­joit­ti kuusi lau­da­tu­ria vuon­na 2006. Ehdok­kais­ta Hjal­lis Har­ki­mo menes­tyi yli­op­pi­las­kir­joi­tuk­sis­sa hei­koi­ten. Yksi syy lie­nee ollut luki­häi­riö. Sit­key­del­lä Har­ki­mo kui­ten­kin menes­tyi myö­hem­mis­sä opinnoissaan.

Jos lap­si ei osaa lukea ja kir­joit­taa perus­kou­lun jäl­keen, niin syyt­tä­vän sor­men voi osoit­taa van­hem­piin ja kou­lu­lai­tok­seen. Rapis­tu­va luku- ja kir­joi­tus­tai­to ennus­taa huo­noa Suo­mel­le mones­sa mielessä.

Luok­ka­to­ve­ri­ni P muu­ten pää­si kuin pää­si­kin yli­op­pi­laak­si, ken­ties osin luku­har­ras­tuk­sen­sa ansios­ta. Yhden luo­kan hän tai­si tuplata.