Ahmat, Ahmat, Ahmat!

Ran­ta­poh­jas­ta 1.9.1977: Kou­lus­sa opet­ta­ja kysyi oppi­lail­ta, että mis­sä lom­pak­koa säi­ly­te­tään. Eräs poi­ka viit­taa innok­kaas­ti, ja opet­ta­ja antaa luvan vas­ta­ta. “P…setaskussa!”, kar­jai­see poi­ka. Opet­ta­ja punas­tuu ja selit­tää: “Ei, vaan taka­tas­kus­sa.” Nimim. Tosi­ta­paus, Oijärvi

Lue lisää

PR-raken­ne toi­voo alal­le lisää yrityksiä

Vuon­na 2015 perus­tet­tu PR-raken­teel­la on suju­nut raken­nusa­lan uhka­ku­vis­ta ja kohon­neis­ta kus­tan­nuk­sis­ta huo­li­mat­ta todel­la hyvin yri­tyk­sen toi­mi­tus­joh­ta­ja Tapa­ni Paka­nen kertoo.



Moot­to­ri­kelk­kai­lun mai­net­ta pilaa pie­ni vähemmistö

Moot­to­ri­kelk­kai­lu­ke­lit ovat nyt par­haim­mil­laan, ja aiem­pien vuo­sien tapaan se saa osan kelk­kai­li­jois­ta unoh­ta­maan lajia kos­ke­vat lait ja sää­dök­set. Polii­sin ohel­la kelk­kai­lua val­voo Raja­var­tio­lai­tos, ja Vir­pi­nie­men meri­var­tio­ase­mal­ta ker­ro­taan, että hei­dän osal­taan nouse­vat joka vuo­si esiin samat llmiöt.


Hiih­tocup ran­tau­tui Jolokselle

Jolok­sen Urhei­luseu­ra jär­jes­ti Yli­kii­min­ki Cupin osa­kil­pai­lun 16.3. Haa­po­nie­men hal­lin maas­tos­sa. Aurin­koi­nen sää suo­si hiih­to­ja. Laduil­la oli todel­li­nen len­to­ke­li ja tun­nel­ma oli hie­no. Mukaan ilmoit­tau­tui 47 inno­kas­ta hiih­tä­jää. Hiih­don pääl­le sie­mais­tiin kuu­mat mehut, ja eipä juu­ri kenel­lek­kään sat­tu­nut jär­jes­tä­jien mukaan känkkäränkkäpäivää.


Koh­ti kesää ja valoa

Täs­sä sitä nyt ollaan mat­kal­la koh­ti kesä­päi­vän sei­saus­ta. Eilen oli kevät­päi­vän tasaus, jol­loin yö ja päi­vä oli­vat yhtä pit­kiä kaik­kial­la maa­pal­lol­la. Valon mää­rä vuo­ro­kau­des­sa on kas­va­nut vii­me aikoi­na sel­väs­ti, mut­ta nyt ale­taan men­nä koh­ti kesää suu­rem­mil­la loi­kil­la. Maa­lis­kuun aja­tel­laan ole­van jo kevät­kuu­kausi, mut­ta läm­pö­ti­lo­jen suh­teen oikea kevät alka­nee huh­ti­kuun puolella. 





Kel­lon kirkonkylä

Kel­lon kylä mai­ni­taan paa­vin kir­jees­sä vuo­del­ta 1488 Iin pitä­jän annek­si­seu­ra­kun­ta­na. Se tar­koit­ti sitä, että Kel­los­sa oli jo oma kirk­ko, mut­ta Iin seu­ra­kun­nan papis­to hoi­ti sitä ja piti siel­lä myös juma­lan­pal­ve­luk­sia. Se mer­kit­si myös sitä, että Iin ja Limin­gan seu­ra­kun­tien väli­sel­lä pit­käl­lä ran­ni­kol­la vain Kel­los­sa kuul­tiin pit­kään kir­kon­kel­lo­jen mou­kah­te­lu. Kir­kon­kel­lois­ta sai kylä nimen Kel­lo. Oulun kau­pun­ki sai kirk­kon­sa vas­ta perus­ta­mi­sen­sa jäl­keen 1600-luvun alussa.