Iis­sä käy­dään kes­kus­te­lua kun­nan­ta­lon ja Nät­te­po­rin alu­een, ”kun­nan­ran­nan” tule­vai­suu­des­ta. Suun­nit­te­lus­sa kai­kil­le pitäi­si olla päi­vän­sel­vää, että ran­ta säi­lyy ylei­se­nä ja vapaa­na vene- ja liik­ku­mi­sa­lu­ee­na. Ran­ta­pol­ku tuli­si olla parem­pi kuin nykyi­sin, Tuk­ki­lais­pat­sas pitää olla paikallaan. 

Pari vii­me kesää on osoit­ta­nut, että meil­lä Oulus­sa on maam­me paras meri­lo­hen kalas­tusa­lue, Har­taan­sel­kä. Vii­me kesä­nä tie­do­tus­vä­li­neet ”mus­ta­maa­la­si­vat” tabloi­di­tyy­li­sil­lä jutuil­laan, otsi­koil­la: ”tun­teet kuu­me­ne­vat Hartaanselällä”.

Oulun kau­pun­gin­sai­raa­laan toi­min­ta­ky­ky vaa­ran­tui koro­na­vi­ruk­sen aiheut­ta­man hoi­ta­jien karan­tee­nin vuok­si. Kau­pun­ki kut­sui hoi­ta­jat töi­hin jo ennen karan­tee­nia­jan lop­pu­mis­ta toki tes­tin ja nega­tii­vi­sen tulok­sen saaneet.

Oulun seu­ra­kun­tayh­ty­mä, viet­kö meil­tä kel­lo­lai­sil­ta siu­na­tun yhtei­sen kodin, jos­sa olem­me vuo­si­kym­me­niä viet­tä­neet yhtei­siä juh­lia ilon ja surun: häi­tä, syn­ty­mä­päi­viä, hau­ta­jai­sia, jou­lu­lau­lu­ja. Kuo­ro­kin on ollut usein mei­dän ilo­nam­me. Mar­tat ovat huo­leh­ti­neet iha­nat kah­vi­het­ket sunnuntaisin.