Illin­juok­su­jen kir­kon­pen­kin illan epis­to­las­sa oli­vat vah­vas­ti kii­min­ki­läi­set, jot­ka inis­ten tup­pa­si­vat ojen­te­le­maan kär­si­ään ja imai­se­maan nau­kun ver­ta sisuk­siin­sa. Poh­dit­tiin, kuin­ka voi­ma­kas noi­den pik­ku rii­viöi­den kii­min­ki­läi­si­den­ti­teet­ti on, Kii­min­ki on kun nyky­ään Oulua. Ylei­ses­ti oltiin sitä miel­tä, että kii­min­ki­läi­si­den­ti­teet­ti on vähin­tään yhtä sit­kas kuin päk­ki­kan­kaa­lai­sil­la oman­sa. Eli kii­min­ki­läi­nen on kii­min­ki­läi­nen eikä oulu­lai­sek­si muu­tu. Oman pikan­tin lisän­sä ne toki kult­tuu­ri­pää­kau­pun­gin ima­goon tuovat.