Olkaa­pa kil­tis­ti siel­lä Ran­ta­poh­jan alu­eel­la. Muu­ten jätän välistä.

Kir­joi­tin täs­sä joku­nen aika sit­ten näis­tä ener­gia­hank­keis­ta Iis­sä. Että hyö­ty­jä­kin pitäi­si ohja­ta enem­män sin­ne, mihin hai­tat­kin pai­not­tu­vat, mut­ta sehän lei­mat­tiin kun­nan päät­tä­jien toi­mes­ta vas­tak­kai­na­set­te­luk­si. Nyt val­tio suun­nit­te­lee, että näi­tä vero­tu­lo­ja tuu­li­myl­lyis­tä tasat­tai­siin mui­den kun­tien kes­ken, niin Iin kun­nan päät­tä­jien mie­les­tä näin ei saa teh­dä, vaan hyö­dyt pitää tul­la sin­ne mihin hai­tat­kin. Onko tämä nyt sitä vas­tak­kai­na­set­te­lua vai perä­ti kaksinaismoralismia.

Lai­na­sin otsik­koon osan Ala­ta­lon Mikon lau­lus­ta, jos­sa käsi­tel­tiin eri­lais­ten yri­tys­ten toi­min­taa poh­joi­sen joki­var­sil­la usei­ta vuo­si­kym­me­niä sit­ten. Toi­vot­ta­vas­ti Mik­ko ei pahastu.