Olen aikoi­naan kuul­lut talou­del­li­siin asioi­hin ja pää­tök­sen­te­koon liit­ty­vän sanon­nan: ”Men­nään­kö Ladal­la tai­vaa­seen vai Mer­sul­la hel­vet­tiin?” Kysy­mys on aja­tuk­sia herät­te­le­vä, hie­man humo­ris­ti­nen­kin. Mut­ta tar­kem­min aja­tel­len asias­ta on huu­mo­ri kau­ka­na. Iin talou­del­li­sen tilan­teen suh­teen on kysy­mys sii­tä, kul­jem­me­ko täs­sä tum­mien pil­vien ympä­röi­mäs­sä ajas­sa muka­vuuk­sis­ta tin­kien vai yri­täm­me­kö kyn­sin ham­pain säi­lyt­tää ne. 

Viran­hal­ti­jat ovat alku­vuon­na teh­neet esi­tyk­sen­sä pal­ve­lu­ver­kos­ta kos­kien koko kau­pun­gin aluet­ta. Esi­tys on puhut­ta­nut ja har­mi­tut­ta­nut kun­ta­lai­sia pal­jon ja laa­jal­ti. Tulee huo­mioi­da, että kysees­sä on viran­hal­ti­jae­si­tys. Päät­tä­jät ovat nyt pures­ke­le­mas­sa esi­tys­tä. Voin tode­ta niin omas­ta kuin monen muun­kin päät­tä­jän osal­ta, että pure­mat­ta esi­tys­tä ei niel­lä sellaisenaan.

Iin seu­ra­kun­ta­ta­lon sei­näl­lä on teos, joka kuvaa ris­tiä. Ris­ti on kuin har­son taka­na, pii­los­sa, ja kui­ten­kin kaik­kien näh­tä­vil­lä. Ris­tin edes­sä on orjan­tap­pu­rak­ruu­nu, joka tih­kuu veripisaroita.