Taide on vapautta, ihmisessä itsessään olevien jaloimpien pyrkimyksien ja ilmenemismuotojen kanavoimista ja välittämistä toisille ihmisille. Jos se on vilpitöntä, voimakasta ja todella syntynyt tarpeesta luoda jotakin, mikä puhuttelee ihmisiä, se ei aseta etualalle omaa voitonpyyntiään eikä kysy palkkaansa. Tällä en tarkoita sitä, etteikö taide olisi rahaansa ansainnut. Päinvastoin, sille tulee kuulua sen arvoa vastaava palkka. Jos taide sytyttää ”jumalaisen kipinän ihmissydämissä” Tsehovin sanoja lainatakseni, toisin sanoen saa heidät ajattelemaan, tuntemaan ja toimimaan itseä ja muita hyödyttävällä tavalla, se on ansainnut palkkansa ja täyttänyt osan sille kuuluvasta tehtävästään.