Tämän kir­joi­tuk­se­ni tar­koi­tus on hie­man herä­tel­lä ajat­te­lua oman ja toi­sen ihmi­sen työn teke­mi­sel­lä. Minul­le on tul­lut usei­ta yhtey­den­ot­to­ja sii­tä, kuin­ka työyh­tei­söis­sä työn­te­ki­jät aje­taan ahtaal­le ja väsy­tään ihan ääri­ra­joil­le. Sil­lä aja­tuk­sel­la, kun työ­nan­ta­jal­le ei mikään riitä.