Päät­tä­jäl­tä: Tar­vi­taan sys­tee­mi­nen muutos!

Tei­jo Liedes.

Suo­ra lai­naus Wiki­pe­dian artik­ke­lis­ta “Sys­tee­mi­teo­ria”:

“Sys­tee­mien teo­ria on poik­ki­tie­teel­lis­tä jär­jes­tel­mien tut­ki­mus­ta tavoit­tee­na löy­tää sel­lai­sia peri­aat­tei­ta, joi­ta voi­daan sovel­taa kai­ken­tyyp­pis­ten sys­tee­mien käsit­te­lyyn eri tut­ki­mus­aloil­la. Ter­mil­lä ei ole vie­lä täy­sin vakiin­tu­nut­ta mer­ki­tys­tä. Sitä voi­daan kui­ten­kin pitää sys­tee­mia­jat­te­lun eri­kois­ta­pauk­se­na ja yleis­tyk­se­nä ylei­ses­tä sys­tee­mi­tie­tees­tä, joka muo­dos­taa sys­tee­mi­sen näkö­kul­man. Sys­tee­mien teo­rian käsi­te on saa­nut alkun­sa Lud­vig von Ber­ta­lanf­fyn ylei­ses­tä sys­tee­mi­teo­rias­ta. Sitä on sovel­let­tu myö­hem­min muil­la alueil­la kuten toi­min­to­jen teo­rias­sa ja sosi­aa­lis­ten sys­tee­meit­ten teoriassa.”

Mää­ri­tel­mä vai­kut­taa moni­mut­kai­sel­ta ja vai­keas­ti ymmär­ret­tä­väl­tä, mut­ta se on pelk­kä vaikutelma.

Esi­tän kol­me esi­merk­kiä, joden avul­la perus­te­len sitä, että laa­ja­vai­kut­teis­ten muu­tos­ten aikaan­saa­mi­sek­si tar­vit­sem­me sys­tee­mis­tä (eri jär­jes­tel­miä yhdis­tä­vää) muutosta.

Mie­len­ter­vey­den ongel­mat lisään­ty­vät ja rasit­ta­vat ter­vey­den ja sosi­aa­li­huol­lon bud­jet­te­ja. Mitä pitäi­si teh­dä? Mie­len­ter­vey­den järk­ky­mi­sen kes­kei­set rski­te­ki­jät tun­ne­taan: Yksi­löön ja lähi­suh­tei­siin liit­ty­vät päih­tei­den help­po saa­ta­vuus, köy­hyys, ravin­non puu­te, työt­tö­myys, syr­jin­tä, väki­val­ta ja työ­hön liit­ty­vä stres­si. Ympä­ris­töön ja yhteis­kun­taan liit­ty­vät ennen­ai­kai­nen syn­ty­mä, lap­sen kal­toin­koh­te­lu, van­hem­man mie­len­ter­veys- ja päih­deon­gel­mat, heik­ko opin­to­me­net­sys, kroo­ni­nen unet­to­muus, kipu tai sai­raus ja heik­ko stres­sin­sie­to­ky­ky. (Lim­nell ym. Suo­men tule­vai­suu­det. Wsoy, 2022).

Pel­käs­tään mie­len sai­rauk­sia hoi­ta­mal­la muu­tos­ta ei saa­da aikaan, vaan mei­dän pitää muut­taa sys­tee­me­jä, jot­ka tuot­ta­vat näi­tä riskitekijöitä.

Toi­nen esi­merk­ki voi­si olla vaik­ka­pa maa­ta­lou­den pääs­töt. Jos edel­ly­täm­me vil­je­li­jäl­tä hii­li­neut­raa­lia, jopa hiil­tä maa­pe­rään sito­vaa vil­je­ly­ta­paa, muu­tos ei onnis­tu, ellem­me muu­ta sys­tee­me­jä, jot­ka ovat tuot­ta­neet nykyi­set vil­je­ly­ta­vat. Eli tar­vi­taan muu­tos­ta ruo­ka­ket­jun toi­min­ta­ta­paan, lan­noit­tei­den käyt­töön, maan­muok­kauk­seen, ja tilo­jen tulonmuodostukseen.

Jos vil­je­li­jäl­tä edel­ly­te­tään hii­li­neut­raa­lia toi­min­ta­ta­paa, on sys­tee­me­jä muu­tet­ta­va niin, että muu­tos on talou­del­li­ses­ti mah­dol­li­nen ja että vil­je­li­jä itse moti­voi­tuu muu­tok­seen. Siis kaik­kien tuo­tan­toon liit­ty­vien jär­jes­tel­mien on tuet­ta­va muu­tos­ta, jot­ta se onnistuisi.

Kol­man­te­na esi­merk­ki­nä otan esil­le tur­ve­tuo­tan­non. On help­po sanoa, että tuo­tan­to ajet­tiin lii­an hätäi­ses­ti alas, kun Ukrai­nan krii­si sekoit­taa ener­gia­jär­jes­tel­miä. Ajat­te­len, että päin­vas­toin, muu­tos teh­tiin lii­an hitaas­ti ja viivyttelemällä.

Jos oli­si ajois­sa mie­tit­ty, mihin kaik­keen tur­peen pol­ton lopet­ta­mi­nen vai­kut­taa ja miten tur­pees­ta pääs­tää irti, meil­lä oli­si ollut hajau­tet­tu uusiu­tu­van ener­gian tuo­tan­to­jär­jes­tel­mä jo käy­tös­sä, ja lii­al­li­nen riip­pu­vuus fos­sii­li­sis­ta polt­toai­neis­ta oli­si pys­tyt­ty tor­ju­maan. Se kyl­lä tie­det­tiin jo kau­an sit­ten, että polt­to on lopetettava.

Muu­tok­siin tar­vi­taan siis koko­nais­val­tais­ta ajat­te­lua ja kaik­kien mukaan otta­mis­ta, oikeu­den­mu­kais­ta siir­ty­mää kes­tä­vään talou­teen ja yhteis­kun­taan. Ympä­ris­tö­krii­sis­tä aiheu­tu­via kus­tan­nuk­sia voi­daan havain­nol­lis­taa ilmas­to­ve­lal­la. Suo­mi on sitou­tu­nut vähen­tä­mään pääs­tö­jä niin, että läm­pe­ne­mi­nen voi­daan rajoit­taa 1,5 astee­seen. Pääs­tö­jä ei kui­ten­kaan ole vähen­net­ty tar­peek­si, mikä tar­koit­taa, että tule­vai­suu­des­sa pääs­tö­jä on vähen­net­tä­vä enem­män. Täs­tä syn­tyy ns. ilmas­to­vel­ka, joka oli pääs­tö­oi­keuk­sien hin­nal­la tai sosi­aa­li­sil­la kus­tan­nuk­sil­la arvoi­tu­na vuon­na 2019 jo noin 100 mil­jar­dia euroa, eli saman ver­ran kuin Suo­men val­tion vel­ka. (Lim­nell ym.) Tämä vel­ka kas­vaa räjäh­dys­mäi­ses­ti, ellei toi­men­pi­tei­tä ale­ta teh­dä nyt.

Tämä kaik­ki tar­koit­taa sitä, että mei­dän päät­tä­jien on kyet­tä­vä teke­mään kau­as­kan­toi­sia pää­tök­siä ja mei­dän yksi­löi­den on moti­voi­dut­ta­va muut­ta­maan omaa käyt­täy­ty­mis­täm­me. Jos jom­pi kum­pi heit­tää hans­kat tis­kiin, muu­tos ei onnistu.

Tei­jo Lie­des, Iin kun­nan­hal­li­tuk­sen 1. vpj., Vasemmistoliitto