Päät­tä­jäl­tä: Säi­ly­te­tään suo­men kieli!

Val­tio­neu­vos­to ja minis­te­riöt ovat muut­ta­neet säh­kö­pos­tio­soit­tei­taan englan­nin­kie­li­sik­si. Pää­kau­pun­gis­sa on kah­vi­loi­ta ja ravin­to­loi­ta, jois­ta on vai­kea saa­da pal­ve­lua suo­men kie­lel­lä. Mai­nok­sis­sa ja puhe­kie­les­sä vili­see englan­nin­kie­li­siä sanoja.

Englan­nin kie­len ase­ma kas­vaa eri­tyi­ses­ti suo­men kie­len ase­man kus­tan­nuk­sel­la. Tämä hei­ken­tää suo­men kie­len käyt­töä ja myös lisää eriar­voi­suut­ta. Pal­ve­lu­jen tulee olla kie­lel­li­ses­ti saa­vu­tet­ta­vis­sa niin ver­kos­sa kuin muuallakin. 

Englan­nin kie­li on käyt­tö­kel­poi­nen muun muas­sa kan­sain­vä­li­sis­sä yhteyk­sis­sä ja sen osaa­mi­nen on tär­ke­ää. Sil­ti sen var­jol­la ei pidä rapaut­taa äidin­kiel­tem­me ase­maa. Täl­lai­ses­ta rapau­tu­mi­ses­ta on esi­merk­ki­nä eri­lais­ten nimik­kei­den käyt­tö englan­nin­kie­li­si­nä, vaik­ka suo­men­kie­li­nen nimi­ke oli­si sel­keäm­pi ja ymmärrettävämpi. 

Kehi­tys tulee pysäyt­tää, kun se vie­lä pysäy­tet­tä­vis­sä on. Suo­men kie­len ase­ma tulee tur­va­ta pal­ve­lui­den ja asioin­nin kie­le­nä koko Suo­mes­sa, tar­vit­taes­sa laki­muu­tok­sin. Näin on mene­tel­ty esi­mer­kik­si Rans­kas­sa, jos­sa rans­kan kie­len vaa­li­mi­sel­la on pit­kät perinteet.

Äidin­kie­len oppi­mi­nen var­hai­sim­mas­ta lap­suu­des­ta alkaen on kehi­tyk­sel­le tär­ke­ää. Nykyi­sin lap­set ja nuo­ret viet­tä­vät yhä enem­män aikaa ver­kos­sa, jos­sa englan­nin kiel­tä käy­te­tään pai­koin hyvin vah­vas­ti kan­sal­lis­kiel­tem­me tilal­la. Samaan aikaan asian­tun­ti­jat ovat huo­lis­saan las­ten ja nuor­ten luku­tai­dos­ta, jol­la on yhteys kaik­keen oppimiseen. 

Suo­men kan­san ja val­tion vai­heis­sa kie­li­po­li­tii­kal­la on ollut val­ta­va mer­ki­tys. Kan­sal­li­sen herää­mi­sen ja itse­näi­syy­den tavoit­te­le­mi­sen aikoi­na kes­kei­se­nä väli­nee­nä oli suo­men kie­len käy­tön edis­tä­mi­nen. Suo­mi halut­tiin niin hal­lin­non kuin tie­teen ja tai­teen kie­lek­si. Nyt kehi­tys on päin­vas­tai­nen, kun esi­mer­kik­si maam­me yli­opis­to-opin­nois­sa englan­ti on pai­koin kas­vat­ta­nut ase­maan­sa ainoa­na kielivaihtoehtona.

Suo­men kie­len lau­ta­kun­ta kiin­nit­ti tähän kiih­ty­nee­seen kehi­tyk­seen huo­mio­ta jo vuon­na 2018: “Suo­men kie­len käyt­tö­alan yhä nopeam­pi kaven­tu­mi­nen uhkaa mitä­töi­dä kah­den vuo­si­sa­dan mit­tai­sen mää­rä­tie­toi­sen työn, jol­la on luo­tu suo­men kie­lel­le ase­ma yhteis­kun­nan kai­kil­la aloil­la käy­tet­ty­nä ja toi­mi­va­na kielenä.”

Suo­men kie­len ase­man vaa­li­mi­nen ja paran­ta­mi­nen ei voi olla vain val­tio­val­lan teh­tä­vä, vaan myös esi­mer­kik­si kun­nil­la ja kai­kil­la viran­omais­teh­tä­viä hoi­ta­vil­la on täs­sä iso mer­ki­tys. Päät­tä­jien kan­nat­taa olla tark­ka­na, jot­ta esi­mer­kik­si vies­tin­näs­sä käy­te­tään sel­ke­ää suo­men kieltä.

Jätin vii­me kau­del­la edus­kun­nas­sa kes­kus­te­lua­loit­teen suo­men kie­len ase­mas­ta. Kos­ka aloi­te ei joh­ta­nut tuol­loin toi­miin, uudis­tan aloit­teen alka­neel­la kau­del­la, jot­ta täs­tä tär­keäs­tä asias­ta käy­täi­siin kes­kus­te­lu täysistunnossa.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu, kan­san­edus­ta­ja, Oulun kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Keskusta