Päät­tä­jäl­tä: Met­säs­tys hyö­dyt­tää koko yhteiskuntaa

Pek­ka Aittakumpu.

Lop­pu­ke­säs­tä alka­va met­säs­tys­kausi mer­kit­see toi­sil­le odo­tuk­sen täyt­ty­mis­tä; toi­set eivät asi­aa juu­ri huo­maa. Met­säs­tys on Suo­mes­sa sil­ti var­sin suo­sit­tua, sil­lä maas­sam­me on noin 300 000 metsästäjää.

Vaik­ka met­säs­tä­mi­nen ei omas­sa elä­mäs­sä oli­si läs­nä, se kui­ten­kin vai­kut­taa jol­lain taval­la mei­hin jokai­seen. Met­säs­tä­jät teke­vät tär­ke­ää työ­tä pitä­mäl­lä eläin­ten kan­nat sopi­van kokoi­si­na ja hoi­ta­mal­la riis­tan­hoi­to­työs­sä eläin­ten elinympäristöjä.

Esi­mer­kik­si suur­riis­ta­vir­ka-apu poh­jau­tuu vah­vas­ti met­säs­tä­jien vapaa­eh­toi­suu­teen ja on erit­täin arvo­kas­ta yhteis­kun­nal­le. Taval­li­sim­pia teh­tä­viä ovat kola­reis­sa louk­kaan­tu­nei­den hir­vie­läin­ten, suur­pe­to­jen ja vil­li­si­ko­jen jäl­jes­tä­mi­nen sekä suur­pe­to­jen kar­ko­tuk­set taa­jaan asu­tul­ta alueelta.

Tänä­kin kesä­nä on kuu­lu­nut ikä­viä uuti­sia susien teke­mis­tä tuhois­ta. Lii­an suu­rek­si pääs­syt susi­kan­ta vaa­ran­taa maa­seu­dun elin­kei­no­ja ja on uhka myös ihmiselle.

Susion­gel­ma on todel­li­nen myös eri puo­lil­la Poh­jois-Poh­jan­maa­ta. Sii­ka­lat­val­la lap­sil­le jopa jaet­tiin jokin aika sit­ten kou­lu­mat­kal­le kili­kel­lo­ja susien peläs­tyt­tä­mi­sek­si. Ran­ta­poh­jan alu­eel­la sudet pai­koin uhkaa­vat koi­rien kans­sa teh­tä­vää metsästystä.

Joi­den­kin nykyih­mis­ten erkaan­tu­mis­ta luon­nos­ta osoit­taa se, että kotie­läi­mil­le ja ihmi­sil­le vaa­ral­li­sia peto­ja ei hei­dän mie­les­tään pitäi­si hävit­tää. Susi­kan­ta ja muut peto­kan­nat tulee kui­ten­kin pitää oikean kokoi­si­na niin, ettei niis­tä muo­dos­tu vaa­raa ihmi­sel­le ja elin­kei­noil­le. Susi kuu­luu erä­maa­han, ei ihmis­ten pihoil­le, eläin­ten lai­dun­mail­le tai las­ten kou­lu­mat­ko­jen varsille.

Vii­me vuo­si­na peto­jen kan­nan­hoi­dol­li­nen met­säs­tys on lii­an usein jumit­tu­nut hal­lin­to-oikeuk­siin. Vali­tus­pro­ses­siin tulee saa­da jär­keä ja koh­tuul­li­suut­ta, jot­ta tär­keä kan­nan­hoi­to ei jää toteu­tu­mat­ta perus­teet­to­mien vali­tus­ten takia.

Vii­me edus­kun­ta­kau­del­la kes­kus­ta­lai­sen maa- ja met­sä­ta­lous­va­lio­kun­nan puheen­joh­ta­ja Anne Kal­ma­rin joh­dol­la saa­tiin aikaan tär­keä met­säs­tys­lain muu­tos. Se hel­pot­taa suden kan­nan­hoi­dol­li­sen met­säs­tyk­sen toteut­ta­mis­ta. Nyt uuden hal­li­tuk­sen tuli­si vii­py­mät­tä ryh­tyä toi­meen kan­nan­hoi­dol­li­sen met­säs­tyk­sen aloittamiseksi.

Met­säs­tyk­ses­tä puhut­taes­sa on huo­mat­ta­va, että met­säs­sä ja luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on tut­ki­tus­ti hyvin­voin­nin läh­de. Kes­kus­tan erä­po­liit­ti­ses­sa ohjel­mas­sa tode­taan, että se ehkäi­see myös monen­lai­sia yhteis­kun­nal­li­sia ongel­mia. Nuo­ria kan­nat­taa ohja­ta kes­tä­vien ja hyvien har­ras­tus­ten pariin.

Kes­kus­tan lin­ja on, että suo­ma­lai­nen erän­käyn­ti­kult­tuu­ri on säi­ly­tet­tä­vä edel­leen elin­voi­mai­se­na. Jokai­sel­la suo­ma­lai­sel­la tulee olla nyt ja tule­vai­suu­des­sa mah­dol­li­suus har­ras­taa metsästystä.

Suo­men tulee ajaa maam­me etua myös EU-poli­tii­kas­sa. Met­säs­tyk­ses­tä päät­tä­mi­nen tulee saa­da vah­vem­min kan­sal­li­siin käsiin, kos­ka Suo­mes­sa tie­de­tään par­hai­ten pai­kal­li­ses­ti, miten tääl­lä ele­tään luon­non kans­sa tasapainossa.

Pek­ka Ait­ta­kum­pu, kan­san­edus­ta­ja, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, Keskusta