Päät­tä­jäl­tä: Ikäih­mis­ten oikeu­det ja ase­ma elä­män loppuvaiheissa

Aila Paa­so.

Koto­na asuu entis­tä huo­no­kun­toi­sem­pia van­huk­sia. Epäin­hi­mil­li­ses­tä toi­min­nas­ta kuu­lee esi­merk­ke­jä lähes päi­vit­täin. Van­huk­sia kus­ka­taan kotoa päi­vys­tyk­seen, päi­vys­tyk­ses­tä paik­ka­kun­nal­ta toi­sel­le ja taas takai­sin kotiin. Haja-asu­tusa­luei­den pit­kien mat­ko­jen koti­hoi­dos­sa ja koti­sai­raa­la­toi­min­nas­sa on omat käy­tän­nön rajoit­teen­sa. Hoi­ta­jia on lii­an vähän, koh­taa­mi­seen, läs­nä­oloon ja kär­si­mys­ten lie­vi­tyk­seen ei ole aikaa. Ikäih­mis­ten tur­val­li­suus on järkkynyt.

Huo­no­kun­toi­set van­huk­set ovat usein yksin kodeis­saan, heil­le ei löy­dy ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­to­paik­kaa koti­paik­ka­kun­nal­ta, lopul­ta hei­dät voi­daan sijoit­taa kau­as lähei­sis­tään maa­kun­taan kuo­le­maan vie­rai­den keskelle.

Edel­li­nen hal­li­tus vei läpi pit­kään eri hal­li­tus­ten työn alla olleen sote-uudis­tuk­sen. Tänä päi­vä­nä näyt­tää vah­vas­ti sil­tä, että nykyi­nen hal­li­tus ei tue jär­jes­tel­män käyn­nis­ty­mis­vai­het­ta, ei anna riit­tä­väs­ti aikaa eikä resurs­se­ja. Val­tio­va­rain­mi­nis­te­riön ohjaus on jous­ta­ma­ton­ta ja kovaa, sosi­aa­li- ja ter­veys­mi­nis­te­riön sisäl­lös­tä vas­taa­van minis­te­rin kan­na­no­tot herät­tä­vät ihme­tys­tä ja kri­tiik­kiä. Pit­kän täh­täi­men suun­ni­tel­mia ei ole, vaik­ka alue­ke­hi­tys­tut­ki­jat tuo­vat esil­le mm. hoi­va­paik­ko­jen tar­peen lisään­ty­vän edel­leen 2030-luvul­la. Herää kysy­mys onko minis­te­riöis­sä todel­li­suut­ta vas­taa­va kuva aluei­den ja ihmis­ten tilanteesta.

Van­hus­ten hoi­vaa ja van­hus­pal­ve­lui­den mark­ki­noi­ta tut­ki­nut ja aihees­ta väi­tel­lyt Val­tion­ta­lou­den tar­kas­tus­lai­tok­sen yli­tar­kas­ta­ja Kar­sio tote­aa 23.3. Hel­sin­gin Sano­mis­sa, että hoi­va­jä­tit ovat nous­seet mer­kit­tä­väk­si yhteis­kun­nal­li­sen val­lan käyt­tä­jik­si. Yli puo­let van­hus­ten ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­ses­ta pal­ve­lua­su­mi­ses­ta on mark­ki­noi­den tuot­ta­maa. Hyvin­voin­tia­luei­den aloit­taes­sa sopi­muk­set hin­noi­tel­tiin uudes­taan, lisäk­si vuo­kra­työ­voi­man hin­nat nousi­vat pilviin.

Hyvin­voin­tia­lu­eet vas­taa­vat alu­een­sa koko­nai­suu­des­ta ja teke­vät sääs­tö­työn, jos­ta yksi­tyi­set toi­mi­jat eivät ota vas­tuu­ta. Hoi­van logiik­ka tuot­teis­te­taan nyky­ään mää­ri­tel­mäl­lä, mon­ta­ko minuut­tia jotain teh­dään ja pal­jon­ko se mak­saa. Kar­sion mukaan tuli­si erot­taa toi­sis­taan hoi­va ja hoi­to, hoi­vaa ei tuli­si tehos­taa samoin kuin sai­rau­den hoi­toa. Hänen mukaan­sa hoi­van logiik­kaan ei sovi tuot­teis­ta­mi­nen, pilk­ko­mi­nen ja kil­pai­lut­ta­mi­nen kos­ka hoi­va tar­koit­taa läs­nä­oloa, tur­val­li­suu­den tun­teen luo­mis­ta ja ihmiskosketusta.

Kar­sion käsi­tyk­sen mukaan yhtei­söl­li­sen asu­mi­sen oli tar­koi­tus täy­den­tää ja lisä­tä nykyi­siä pal­ve­lu­ja. Yhtei­söl­li­ses­tä asu­mi­ses­ta näyt­täi­si kui­ten­kin tule­van tai­ka­sa­na ja ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen asu­mi­sen kor­vaa­ja. Yhtei­söl­li­syys on toki mah­dol­li­suus, mut­ta kukaan ei tun­nu tie­tä­vän mis­tä on vii­me kädes­sä kysy­mys. Min­kä­lai­sia asun­to­ja ja miten yhteis­työs­sä hyvin­voin­tia­lu­een, kun­tien ja jär­jes­tö­jen kans­sa raken­ne­taan ja mitä pal­ve­lu­ja tur­va­taan. Kuin­ka huo­no­kun­toi­set van­huk­set pär­jää­vät ja mil­lä kri­tee­reil­lä hei­dät siir­re­tään ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­seen asumiseen.

Maa­lis­kuus­sa jär­jes­tet­tiin Hel­sin­gis­sä van­hus­asia­val­tuu­te­tun edus­kun­ta­ker­to­muk­sen jul­kis­ta­mis­ti­lai­suus, jota saat­toi seu­ra­ta myös ver­kos­sa. Aja­tuk­sia herät­tä­väs­sä tilai­suu­des­sa poh­dit­tiin miten van­hus­ten oikeu­det ja ase­ma toteu­tu­vat mm. digi­ta­li­saa­tios­sa, pank­ki­pal­ve­luis­sa, asioin­nis­sa, oikeus­tur­vas­sa ja sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lu­jen saa­ta­vuu­des­sa, koti­hoi­to­pal­ve­lu­jen ja ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen pal­ve­lua­su­mi­sen peittävyydessä.

Suur­ta huol­ta herät­ti sekä koti­pal­ve­lun että ympä­ri­vuo­ro­kau­ti­sen pal­ve­lun saa­ta­vuu­den peit­tä­vyy­den las­ku vuo­si­na 2020–2022. Kyn­nys hoi­va­pal­ve­lui­hin pää­syyn on kas­va­nut. Ihmi­sen paras paik­ka on koti mut­ta kun toi­min­ta­ky­ky heik­ke­nee, tar­vi­taan hoi­toa ja hoi­vaa. Tilai­suu­des­sa tuli esil­le suu­ri häm­men­nys sii­tä, miten osa van­hois­ta ihmi­sis­tä jäte­tään koko­naan suo­ras­taan heitteille.

Ikäih­mis­ten oikeu­det eivät muo­dos­tu hyväk­si toi­min­nak­si itses­tään. Pal­ve­lu­jen tuli­si toi­mia ihmi­syyt­tä kun­nioit­taen. Van­hus­asia­val­tuu­te­tun suo­si­tuk­ses­sa aluei­den toi­vo­taan vas­taa­van iäk­käi­den tar­pei­siin pit­kä­ai­kai­sen ja lyhy­tai­kai­sen pal­ve­lua­su­mi­sen paik­ka­mää­riä ja koti­hoi­don saa­ta­vuut­ta lisää­mäl­lä. Kun­tou­tuk­sen ja päi­vä­toi­min­nan saa­ta­vuut­ta tuli­si paran­taa ja geron­to­lo­gi­sen sosi­aa­li­työn ja oma­työn­te­ki­jän jär­jes­tä­mi­nen tuli­si tur­va­ta sekä lää­kä­ri­re­surs­se­ja lisä­tä. Asia­kas­mak­su­ja tuli­si koh­tuul­lis­taa, ajan­va­rauk­sen toi­mi­vuut­ta tuli­si tehos­taa ja neu­von­nan ja ohjauk­sen saa­ta­vuut­ta edistää.

Läh­tö­koh­ta­na tuli­si olla ihmi­set, hei­dän hyvin­voin­tin­sa, ter­vey­ten­sä ja tur­val­li­suu­ten­sa. Poh­teen pal­ve­lu­jen jär­jes­tä­mis­suun­ni­tel­man toi­meen­pa­no­suun­ni­tel­mat ovat kyl­mää kyy­tiä iiläi­sil­le, toi­mi­via mal­le­ja romu­te­taan sääs­tö­jen vuok­si ennen kuin uudet mal­lit on saa­tu toi­min­taan. Ympä­ri­vuo­ro­kau­tis­ta hoi­toa on lii­an vähän tar­jol­la, sil­ti hoi­to­yk­si­köi­tä lak­kau­te­taan sääs­tö­jen saamiseksi.

Toi­vot­ta­vas­ti Iis­sä käyn­nis­ty­vä hoi­don jat­ku­vuus­mal­li ja oma­lää­kä­ri­ko­kei­lu tuo edes hiu­kan apua tilan­tee­seen. Näh­tä­väk­si myös jää miten edus­kun­ta lain­sää­tä­jä­nä tart­tuu van­hus­asia­val­tuu­te­tun suo­si­tuk­siin ja ryh­tyy osal­taan edis­tä­mään ikäih­mis­ten oikeuk­sia, ase­maa ja ihmi­sar­voi­sen elä­män loppuvaiheita.

Aila Paa­so, Iin kun­nan­val­tuu­tet­tu, kun­nan­hal­li­tuk­sen jäsen, Vih­reät, sit.