Päät­tä­jäl­tä: Elon­kir­jo, eriar­vois­tu­mis­ke­hi­tys ja empatia

Heli-Han­ne­le Haapaniemi.

Ilmas­ton­muu­tok­seen sopeu­tu­mi­ses­ta ja luon­non moni­muo­toi­suu­den var­je­lus­ta on vai­kea löy­tää yhtei­sym­mär­rys­tä. Samaan aikaan eriar­voi­suus lisään­tyy pait­si glo­baa­lis­ti niin myös Suo­mes­sa, mikä joh­taa eri ryh­mien väli­seen kui­lun levenemiseen.

Miten mei­dän on niin vai­kea aset­tua toi­sen ase­maan? Empa­tia on jouk­ko kyky­jä, jot­ka aut­ta­vat ihmi­siä ymmär­tä­mään toi­si­aan. Empa­tia saa mei­dät välit­tä­mään toi­sen ihmi­sen sekä luon­non hyvin­voin­nis­ta ja herät­tää moraa­lis­ta huol­ta, joka joh­taa toi­min­taan. Sivis­tyk­sem­me ei toi­vot­ta­vas­ti ole vaka­vas­ti rapau­tu­mas­sa, mut­ta ymmär­tä­mät­tö­myys ja eri­mie­li­syys ovat kas­va­via ongelmia.

Elon­kir­jo eli luon­non moni­muo­toi­suus on vält­tä­mä­tön­tä ympä­ris­tön ja ihmi­sen ter­vey­del­le ja hyvin­voin­nil­le. Elon­kir­jo köyh­tyy edel­leen kiih­ty­väl­lä nopeu­del­la. Ihmi­nen on osa luon­toa ja luon­non­suo­je­lu on myös ihmis­la­jin suojelua.

Yhteis­kun­nan kas­va­va eriar­vois­tu­mi­nen on huo­les­tut­ta­va ilmiö, jol­la voi olla laa­ja-alai­sia vai­ku­tuk­sia. Yksi­lö­ta­sol­la mm. toi­meen­tu­lo ja pää­sy ter­vey­den­huol­toon vai­keu­tuu – sil­ti yhteis­kun­nan tur­va­verk­ko­jen har­ven­ta­mi­nen vai­kut­taa ole­van osit­tain poliit­ti­nen tahtotila.

Eriar­voi­suu­den vai­ku­tuk­set eivät rajoi­tu vain talou­del­li­siin seu­rauk­siin. Kun ihmi­set koke­vat, että hei­dän mah­dol­li­suu­ten­sa ja oikeu­ten­sa eivät ole tas­a­puo­li­sia, se aiheut­taa pet­ty­mys­tä, tur­hau­tu­mis­ta ja vihaa. Luot­ta­mus yhteis­kun­taan ja demo­kraat­ti­seen pää­tök­sen­te­koon horjuu.

Suo­mi on valit­tu usea­na vuon­na peräk­käin maa­il­man onnel­li­sim­mak­si maak­si. Valin­ta perus­tuu monen­lai­siin teki­jöi­hin, kuten sosi­aa­li­seen tukeen, vapau­den koke­muk­seen, luot­ta­muk­seen, ter­vey­teen ja elin­aja­no­dot­tee­seen. Suo­mi on myös yksi maa­il­man luku­tai­toi­sim­mis­ta ja kou­lu­te­tuim­mis­ta mais­ta. Eihän me täl­lai­ses­ta onnel­li­suu­des­ta halu­ta pyr­kiä irti?

Luon­to­suh­tei­den ja luon­to­kä­si­tys­ten tar­kas­te­lua on poh­dit­tu laa­jas­ti Sit­ran jul­kai­sus­sa, IHMINEN OSANA ELONKIRJOA Luon­to­suh­teet, luon­to­kä­si­tyk­set ja sivis­tys kes­tä­vyys­krii­sin aika­kau­del­la, 9.12.2021. Sii­hen tutus­tu­mis­ta voi suo­si­tel­la ymmär­ryk­sen lisääjänä.

Olen erit­täin kiin­nos­tu­nut teko­ä­lyn roo­lis­ta näke­mys­tem­me muok­kaa­ja­na ja olen kes­kus­tel­lut sen kans­sa myös tätä kir­joit­taes­sa­ni. Kos­ka teko­ä­lyl­lä – eikä somel­la – ole moraa­lia tai arvo­ja, ne perus­tu­vat algo­rit­mei­hin ja kerät­tyyn dataan sekä sii­hen, miten nii­tä ohja­taan. Algo­rit­mit tii­vis­tä­vät näke­myk­sem­me yhä tiu­kem­piin kupliin ja yhtei­sen näke­myk­sen löy­tä­mi­seen pitää pon­nis­tel­la aiem­paa enem­män – jos sii­hen on yli­pää­tään tahtoa.

Heli-Han­ne­le Haa­pa­nie­mi , kun­nan­val­tuu­tet­tu, Iin Vihreät