Toimittajalta

Eilen vie­tet­tiin kan­sal­lis­ta vete­raa­ni­päi­vää. Sitä on vie­tet­ty vuo­des­ta 1987 läh­tien sota­ve­te­raa­nien kun­niak­si. 27. huh­ti­kuu­ta 1945 päät­tyi Lapin sota, ja samal­la Suo­men tais­te­lut toi­ses­sa maa­il­man­so­das­sa päättyivät.

Oulun yli­opis­ton kam­pus­han­ke Rak­si­laan ei toteu­du. Kau­pun­gin­hal­li­tuk­sen täy­tyi tiis­tai­na lyö­dä rak­sit hank­keen ete­ne­mi­sen pääl­le sen jäl­keen, kun kau­pun­gin­val­tuus­to äänes­ti asias­ta han­ket­ta vas­tus­ta­van pon­nen. Kau­pun­gin yhdys­kun­ta­lau­ta halusi myös lopet­taa kam­puk­sen suunnitteluvarauksen.

Täs­sä ehti­kin kulua kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta elä­mää ilman kyl­män sodan var­joa. Nyt maa­il­ma tekee sii­hen paluu­ta Venä­jän takia. 

Koko maa­il­maa järi­syt­tä­vä pan­de­mia, Ukrai­nan sota ja hoi­ta­jien epä­toi­vo. Saa­ko olla väsy­nyt, vaik­ka ei koe ole­van­sa tapah­tu­mien kes­kiös­sä? Olen huo­man­nut oman kat­see­ni hakeu­tu­van entis­tä enem­män viih­de- ja kult­tuu­ri-osioi­den artik­ke­lei­hin ja “suus­sa lem­peäs­ti sula­vaan suklaakakku”-ohjeisiin eikä sodan ete­ne­mis­tä tai hoi­ta­jien lak­koa kos­ke­viin uuti­siin. Enkä edes leivo.