Nyt kun hiihtoinnostus ja luonnossa liikkuminen on ryöpsähtänyt valtaisaan suosioon, tuntuu toisinaan, ettei tilaa riitä kaikille. Skismaakin syntyy ja sanansäilä lentää.
Varmasti ihan aiheestakin hiihtäjät ovat näreissään jos moottorikelkoilla tai muilla menopeleillä hiihtoladut porkataan rikki. Tässä on varmasti tsemppauksen paikka, mutta itse kultakin tarvitaan myös ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta toisia lajiharrastajia kohtaan. Sopu sijaa antaa meille kaikille liikkua yhteisillä alueilla.
Haukiputaalla on tehty hienoja hiihtolatuja Kiiminkijoen jäälle, merialueelle ja maastoon. Tästä kuuluu kaunis kiitos vapaaehtoisille. Latuja aiotaan paikoin myös merkata, jotta ne paremmin havaittaisiin. Omalla sarallaan arvokasta työtä tekevän Haukiputaan moottorikelkkailijoiden vapaaehtoiset ovat tikuttaneet Kiiminkijokisuistoon kelkkauran, missä ajetaan. Myös maastoon on tehty tampparilla uria sallituille paikoille.
Runsasluminen talvi tarjoaa loistavia puitteita talviharrastuksille, mutta tuo toisaalla haasteita ja vaaran paikkoja. Korkeat lumipenkat risteysalueilla haittaavat näkyvyyttä niin autoilijoiden kuin kevyen liikenteen vinkkelistä. Selvää on, että suojatiellä kulkevaa tai sille menemässä olevalle jalankulkijalle on autoilijoiden annettava esteetön kulku. Suojatielle saattaa kuitenkin suihkaista pimeällä tummissa vaatteissa jalankulkija tai pyöräilijä ilman heijastimia tai valoja. Siinä autoilijalta vaaditaan jopa selvänäkijän kykyjä huomata kulkija.
Myös pyöräilijä luetaan jalankulkijaksi, jos hän ylittää suojatien pyörää taluttaen. Muistettava olisi, että suojatien ajamalla ylittävää pyöräilijää koskee väistämisvelvollisuus sekä oikealta että vasemmalta tulevaa ajoradan liikennettä kohtaan, ellei sitten väistämisvelvollisuutta ole toisin liikennemerkillä osoitettu. Harvoin näkee pyöräilijän taluttavan pyörää suojatien yli, joitakin koululaisia lukuunottamatta.
auli.haapala(at)rantapohja.fi