Pitkän linjan poliitikon ja huippuvirkamiehen Jacob Södermanin (sd.) kerrotaan joskus tokaisseen auringonlaskua katsoessaan jokseenkin niin, että “tuota ei ainakaan ole kunnallisjärjestön päätöksellä aikaansaatu”. Söderman nähtävästi viittasi lausumallaan puolueensa piirijärjestöä, puoluetta, hallitusta, presidenttiä ja eduskuntaakin korkeampaan voimaan.
Södermanin napakka näkemys kannattaa pitää mielessä kuntavaalien kampanjointia seuratessa. Kuntien valtuustoissa tai poliittisten ryhmien kokouksissa ei tosiaankaan päätetä maailmaa syleilevistä, vaan paikallisista, kuntien asukkaita lähelle tulevista asioista. Iin tai Oulun valtuustot eivät päätä polttoaineen hinnasta, turpeen verotuksesta tai Suomen velka- tai elvytysratkaisuista. Erityisesti perussuomalaisten ehdokkaiden kuntavaalikampanjoissa ovat olleet esillä valtakunnalliset aiheet, mutta kyllä niitä esiintyy muittenkin puolueiden edustajilla oli sitten kyseessä oppositio- tai hallituspuolueen ehdokas.
Tottahan ehdokkaan on mieltä kiihdyttävämpää pelotella kansalaisia vaikkapa polttoaineen mahdollisilla hinnankorotuksilla kuin osoittaa syvä perehtyneisyytensä esimerkiksi kotikunnan koulutus- ja päiväkotiasioihin sekä kaavoitukseen tai puhua vesi- ja jätehuollon järjestelyistä. Kuntien tärkeisiin tehtäviin kuuluvat myös kulttuuri‑, nuoriso- ja kirjastopalvelut. Nähtäväksi jää, siirtyvätkö sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tällä eduskunnan vaalikaudella hyvinvointialueille vai jäävätkö ne yhä kuntien kontolle.
Kuntavaaliehdokkaiden voisi myös odottaa puhuvan Suomen kansainvälisten suhteiden sijaan oman kunnan elinvoiman lisäämisestä. Sillä on todellista merkitystä äänestäjien tulevaisuudelle. Kunnilla voi olla työllisyyspoliittisia tavoitteita samoin kuin asumiseen liittyviä suunnitelmia. Myös tieasiat ovat tärkeitä.
Kuntavaalit siirtyvät pari kuukautta kohti juhannusta. Tämä vaatii turnauskestävyyttä sekä ehdokkailta että äänestäjiltä. Asioita voi miettiä vaikkapa keväisiä auringonlaskuja katsellessa.