Kol­men vii­kon kulut­tua alue­vaa­leis­sa äänes­te­tään edus­ta­jat alue­val­tuus­toon Poh­jois-Poh­jan­maan hyvin­voin­tia­lu­eel­la. Nämä alue­val­tuu­te­tut päät­tä­vät myös Ran­ta­poh­jan alu­een väes­tön sosi­aa­li- ja ter­veys­pal­ve­lui­den pal­ve­lu­ver­kos­ta ja pal­ve­lui­den jär­jes­tä­mi­ses­tä käsit­täen myös ensi­hoi­to- ja pelas­tus­toi­men palvelut.

Vuo­den vaih­tues­sa on tapa­na ker­ra­ta men­nei­tä ja samal­la koh­dis­taa aja­tuk­set uuteen vuo­teen. Iin kun­ta­stra­te­gian lin­jauk­sis­sa on mää­rä­tie­toi­ses­ti jo kah­den val­tuus­to­kau­den ajan suun­tau­dut­tu koh­ti tule­vai­suut­ta. On etsit­ty rat­kai­su­ja ilmas­ton­muu­tok­sen pysäyt­tä­mi­seen ja kier­to­ta­lou­teen, luo­tu resurs­si­vii­sas tie­kart­ta ja vie­ty toi­min­ta talous- ja toi­min­ta­suun­ni­tel­ma­ta­sol­la käy­tän­töön eri toimialoille.

Olen saa­nut seu­ra­ta lähel­tä lää­kä­rin ja eri­kois­lää­kä­rin työ­tä ja vapaa-aikaa, välil­lä huo­les­tu­nee­na­kin. Työn mää­rä on todel­la suu­ri ja vapaa-aika ei rii­tä palautumiseen.

Kah­dek­san päi­vää jou­lus­ta, jou­lun lap­si sai nimen Jee­sus ja sen ajan sää­dös­ten ja tavan mukaan hänet ympä­ri­lei­kat­tiin. Jee­suk­sen nimi oli ilmoi­tet­tu Marial­le jo ennen hänen ras­kaut­taan ja Joo­se­fil­le Marian ras­kau­den aika­na. Jee­sus tar­koit­taa: ”Her­ra on apu, Her­ra pelas­taa”. Kris­ti­tyt usko­vat, vain yksi nimi pelas­taa. Tämän nimen kaut­ta saam­me avun elä­mäs­sä ja kuolemassa.

”Kun­nia Juma­lal­le kor­keuk­sis­sa, maan pääl­lä rau­ha ihmis­ten kes­ken, joi­ta hän rakas­taa”, julis­ti­vat enke­lit jou­lue­van­ke­liu­mis­sa. Enke­lien ilmoi­tus tuli ensim­mäi­se­nä jou­lu­na­kin levot­to­man maa­il­man kes­kel­le. Sil­loin­kin oli vas­tak­kai­na­set­te­lua, sotia ja taisteluja.

Lop­pu­vuo­den kes­kel­le, sen pimeim­pään aikaan, koit­taa valo juh­lies­sam­me Her­ram­me ja Vapah­ta­jam-me Kris­tuk­sen syntymää. 

Kari Kuu­la on mie­les­tä­ni hie­nos­ti kir­joit­ta­nut sanoik­si sen, mik­si Juma­la syn­tyi ihmi­sek­si. Kuu­lan mukaan vain toi­sen ihmi­sen kans­sa voin pääs­tä todel­li­seen vuo­ro­vai­ku­tuk­seen. Elot­to­man esi­neen kans­sa vuo­ro­vai­ku­tus on yksi­puo­lis­ta. Lem­mik­kie­läi­men kans­sa jo vähän enem­män. Toi­sen ihmi­sen kans­sa voin jakaa kui­ten­kin mel­kein mitä vain. Jee­sus syn­tyi ihmi­sek­si, jot­ta voim­me pääs­tä vuo­ro­vai­ku­tuk­seen hänen kanssaan. 

Voi­sin kir­joit­taa koro­nas­ta, hyvin­voin­tia­lue­vaa­leis­ta tai kun­ta­po­li­tii­kas­ta, mut­ta en kir­joi­ta. Niis­tä kir­joi­te­taan pal­jon ja ehdin kyl­lä kir­joit­taa niis­tä halu­tes­sa­ni myö­hem­min­kin. Sen sijaan jaan teil­le muis­ton, joka liit­tyy jou­lun aikaan 2003.

Muis­tan, kun lap­se­na olin 70-luvun alus­sa iso­van­hem­mil­la­ni hoi­dos­sa. Van­hem­pa­ni oli­vat työs­sä, ja sain olla tutus­sa ja tur­val­li­ses­sa pai­kas­sa hoi­dos­sa. Vart­tues­sa­ni kou­lui­käi­sek­si suun­ta­sin usein vii­kon­lo­puk­si iso­van­hem­pie­ni luok­se. Nuo­ruu­den ja aikui­suu­den koit­taes­sa yhteys säi­lyi koko iso­van­hem­pie­ni elin­kaa­ren ajan.

Maa­nan­tai­na saim­me Oulun talous­ar­vion 2022 ja ‑suun­ni­tel­ma 2023–2024 hyväk­syt­tyä. Pro­ses­si oli arva­ten­kin pit­kä ja usei­ta kokouk­sia vaa­ti­va sekä puo­luei­den väli­siä neu­vot­te­lu­ja vaa­ti­va kokonaisuus.