Päät­tä­jäl­tä: Miten jak­sat lää­kä­ri, kysyy­kö sitä kukaan?

Olen saa­nut seu­ra­ta lähel­tä lää­kä­rin ja eri­kois­lää­kä­rin työ­tä ja vapaa-aikaa, välil­lä huo­les­tu­nee­na­kin. Työn mää­rä on todel­la suu­ri ja vapaa-aika ei rii­tä palautumiseen.

Lää­kä­rei­den, kuten myös hoi­ta­jien työ­pa­nos ja osaa­mi­nen on täs­sä ajan­koh­das­sa äärim­mäi­sen tär­keä ja tar­peel­li­nen. Jak­sa­mi­seen tulee kiin­nit­tää entis­tä enem­män huomiota.

Eeva-Maria Park­ki­nen.

Maa­nan­tai­na 27.12.21 YLE:n uuti­sis­sa ker­rot­tiin lää­kä­rei­den vuo­ro­työn ja pit­kien päi­vys­tys­ten vai­ku­tuk­sis­ta hei­dän jaksamiseensa.

Ensim­mäis­tä ker­taa Työ­ter­veys­lai­tos tut­ki toteu­tu­nei­ta työ­vuo­ro­ja. Aiem­min työ­ajois­ta on teh­ty kyse­ly­tut­ki­muk­sia, nyt tut­kit­tiin toteu­tu­nei­ta työ­ai­ko­ja ja teh­ty­jä työ­tun­te­ja. Ilme­ni, että sai­raa­la­lää­kä­rit teke­vät todel­la pit­kiä työviikkoja.

Vuo­ro­työn ja yötyön hai­tat ovat ylei­ses­ti tie­dos­sa. Nyt näi­den vai­ku­tuk­sia tut­kit­tiin päi­vys­tyk­siä teke­vil­le lääkäreille.

Tulok­set oli­vat hälyt­tä­viä. Väsy­mys, unet­to­muus, stres­sin­sie­to­ky­vyn ale­ne­mi­nen ja infek­tio­alt­tius ovat muu­ta­mia esi­merk­ke­jä hait­ta­vai­ku­tuk­sis­ta. Lisäk­si aikai­sem­min on jo todet­tu herk­kyys sai­ras­tua eri­lai­siin kroo­ni­siin sai­rauk­siin työn kuor­mit­ta­vuu­den aiheuttamana.

Päi­vys­tä­vät lää­kä­rit toi­voi­vat, että työ­nan­ta­ja useam­min kysyi­si työn­te­ki­jöil­tä nii­tä ideoi­ta, miten hei­dän työ­tään voi­si järjestää.

Oulun yli­opis­tol­li­ses­sa sai­raa­las­sa on teh­ty orga­ni­saa­tio­muu­tos. Toi­voa sopii, että muu­tok­set pal­ve­le­vat myös hen­ki­lö­kun­taa par­haal­la mah­dol­li­sel­la taval­la. Hyvää muu­tok­ses­sa on se, että hal­lin­toa on kevennetty.

Se, miten vali­taan hen­ki­löt hal­lin­to- ja esi­mies­teh­tä­viin, on eri­tyi­sen tär­ke­ää. Täs­sä­kin hen­ki­lös­tön aito kuu­le­mi­nen on isos­sa roo­lis­sa, jot­ta sopi­vim­mat hen­ki­löt tulee valituiksi.

Hen­ki­lös­tön hyvin­voin­ti on pit­käl­ti kiin­ni ”joh­ta­jis­ta”. Esi­mie­hen, jota nyt kut­su­taan esi­hen­ki­lök­si, teh­tä­vä­nä on tasa­ver­tai­nen ja jak­sa­mis­ta tuke­va koh­te­lu jokais­ta alais­taan koh­taan. Minul­le, sinul­le ‑jär­jes­tel­mä ei saa olla ohjaa­va­na teki­jä­nä. Sitä­kin nimit­täin esiintyy.

Hyvä­nä ohje­nuo­ra­na esi­hen­ki­löl­le ja työn­te­ki­jäl­le voi­si olla se, että kaik­kein ensim­mäi­se­nä huo­leh­di­taan jokai­sen työn­te­ki­jän omas­ta hyvin­voin­nis­ta ja jak­sa­mi­ses­ta. Vas­ta sil­loin voi­daan taa­ta paras mah­dol­li­nen hoi­to jokai­sel­le poti­laal­le. Tämä ei syn­ny käy­tet­täes­sä joh­ta­mis­ta­pa­na yli­val­taa tai sane­lu­po­li­tiik­kaa. Myös yli­pit­kät päi­vys­tys­vuo­rot, jopa koko vii­kon­lo­pun päi­vys­tys yhteen kyy­tiin, on epäinhimillistä.

Vuo­den pääs­tä start­taa­vat uudet hyvin­voin­tia­lu­eet. Toi­vot­ta­vas­ti sin­ne valit­ta­vat päät­tä­jät osaa­vat teh­dä vii­sai­ta rat­kai­su­ja huo­mioi­den hoi­to­hen­ki­lös­tön jak­sa­mi­sen ja työn kuormittavuuden.

Jos­pa vii­meis­tään sil­loin joku kysyi­si lää­kä­ril­tä, että miten jaksat?

Eeva-Maria Park­ki­nen, kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu, sai­raan­hoi­to­pii­rin hal­li­tuk­sen jäsen, Keskusta