Tänä syksynä olen käynyt kahdesti Rovaniemellä. Matkailu kukoistaa ja vie ohimennen vuokra-asunnot paikallisilta. Kun ei ole paikkaa, mihin asettua asumaan, jää työpaikka vastaanottamatta. Pahiten asuntopulasta kärsivät pienituloiset ja opiskelijat.
Lue lisää
Kirjoittelen tätä kolumnia kun juuri saimme vauvan. Suurperheemme täydentyi pienellä pojalla. Miten täydellinen voikaan pieni ihminen olla? Ajattelen niin, että lapsi ei ole niinkään itse hankittua tai tehtyä, vaan lahja. Hyvältä tuoksuva, hellyttävä, rakastettava, mutta myös vaativakin lahja.
Lue lisää
Oletko jouluttaja (niin kuin minä) ja valmistaudut hyvissä ajoin joulun tuloon laittamalla ensin jouluvaloja ulos säiden pimetessä ja sitten koristeita joulukuun lähestyessä myös sisälle… Kynttilöitähän aletaan polttaa jo syyskuussa! Samalla kuuntelet jouluradiota ja hifistelet kodin hämyisää joulutunnelmaa kynttilän valossa glögiä juoden.
Lue lisää
“Usko, toivo ja rakkaus – mutta suurin niistä on rakkaus”, kuuluu tunnettu sananparsi. Usko tulevaisuuteen ja toivo paremmasta kantavat huomiseen, mutta miten ne liittyvät kunnan päätöksentekoon?
Lue lisää
Tämän viikon lauantaina 1.11. on pyhäinpäivä. Päivä, jolloin kynttilät syttyvät hautausmailla.
Tämä on ensimmäinen Rantapohjan kolumnini kevään kuntavaalien jälkeen.
Kirkkorannan tuuli ei tunne budjettikohtia. Se kulkee kylästä toiseen, aivan kuten yhteisöllisyys.
Ensi sunnuntaina ”Usko ja epäusko” on kirkkovuoden aiheena. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen kristityn sydämessä. Meidän jokaisen elämässä on toisinaan hetkiä, jolloin usko tuntuu selkeältä, vahvalta ja kantavalta. Silloin luottamus Jumalaan on kuin vakaa kallio, jolla astella turvallisesti.
Oulussa valmistellaan parhaillaan ratkaisuja, jotka koskettavat tuhansien perheiden arkea ja kaupungin tulevaisuutta. Pian päätetään palveluverkosta, siitä, missä lapset saavat opetusta, päiväkoti-ikäiset hoidetaan, mistä lainataan kirjat ja missä nuoriso ja alueiden asukkaat kokoontuvat.
Iijoki näyttäytyy vanhan kunnantalon ja Nätteporin välissä aamuisin usein sumuisen kauniina – iltaisin maisemaa värittävät punaisen ja oranssin kirjavat auringonlaskun värit. Kirkon korkea harja ja kirkkopuiston männyt piirtävät maiseman kuin kauniiksi, vuodenaikojen mukaan vaihtuvaksi tauluksi. Näkymä joelle on iiläisille tärkeä.
Oulussa eletään nyt poikkeuksellisen tärkeitä aikoja. Kaupunkistrategian valmistelu käynnistyy, talousarvio etenee ja palveluverkkoa arvioidaan. Näistä muodostuu kokonaisuus, joka määrittää suunnan tuleville vuosille.
On ilo olla todistamassa, että suunnitelmista tulee totta. Oulussa ja seudulla on nytkähtänyt käyntiin kymmeniä investointeja, joita on valmisteltu pitkään. Koko kesän Hailuodon siltatyötä on saanut ihastella Haukiputaan horisontista käsin, vihreän siirtymän hankkeet etenevät Oritkarissa ja Pyyryväisessä, jalkapallostadionia on alettu rakentamaan ja aseman seudun ensimmäisen vaiheen etenemisestä kertoo vanhan bussiaseman purkutöiden aloitus.
Iin kunnanvaltuutetut kokoontuvat alkuviikosta valtuustoseminaariin pohtimaan ensi vuoden talousarviota sekä hiomaan kuntastrategiaa tuleville vuosille. Molempia asiakirjoja synnytettäessä on paljolti kyse pyrkimyksestä kasvattaa Iin kunnan vetovoimaa. Mistä Iin kunnan vetovoima voisi tulevaisuudessa muodostua?
“Syksy saapuu kuitenkin…”, laulaa oululainen Ässät ‑yhtye ja niinhän se tosiaan saapui, kuten yleensä tähän aikaan vuodesta. Myös valtuusto- ja lautakuntatyöskentely käynnistyi ihan kunnolla kesätauon jälkeen.
Alkoi selkä luhistua ja pylly lätistyä. Arvaapa miksi! No yleisurheilusta. Eikä tojellakaan omasta reenistä, vaan MM-kisojen katsomisesta! Ja puolet oli vielä jälellä? Kuitenkin koitin jaksaa, on nimittäin parhaimmistoa ohjelmista, mitä ruukaan katsoa telekkarista. On se jännääminen niin koko roppia kuohuttavvaa, että saa siinä verenkiertoelimet jonkinlaista reeniä. Äänihuulet siinä oikeenkin.
Ii on kaunis ja rauhallinen kunta, jossa on turvallista elää ja ihmiset välittävät toisistaan. Mutta mikään ei pysy hyvänä itsestään – meidän on tehtävä töitä sen eteen, että ihmiset haluavat asua täällä, kokevat kuuluvansa yhteisöön ja että palvelut ovat riittäviä ja saavutettavia.