Sana sisu on joh­dos sanois­ta ’sisä’, ’sisus’,’sisällä ole­va’. Sanan tun­si jo Agrico­la, ja se esiin­tyy joh­dan­nai­si­neen suo­men mur­teis­sa. Sisu on siis voi­ma, joka syn­tyy ja nousee aivo­jen käs­kyt­tä­mä­nä ihmi­sen sisäl­tä, ihmi­sen sisäe­li­mis­tä, ”sisus­ka­luis­ta”. Elin­tär­kei­tä eli­miä ovat täs­sä sydän ja keuhkot.

Ran­ta­poh­jas­ta 11.5.1978: Suo­ma­lai­nen ukko läh­ti hevo­sel­la jäit­se Ruot­sin puo­lel­le, mut­ta kun oli jo aivan Ruot­sin ran­nal­la, puto­si hevo­nen jäi­hin. Ukol­le tuli hätä, kun ei osan­nut ruot­sia. Hän juok­si ran­nal­la ole­vaan taloon ja huusi: “Iha­haa blumb­sis!” B.V. Ii