Juu­ri­syy sii­hen, mik­si kii­min­ki­läi­nen Ismo Kar­hu kir­joit­ti tämän kir­jan, löy­tyy hänen lap­suu­des­taan. Sii­tä, että hänen lap­suus­ko­tin­sa oli kir­kas­ve­ti­sen jär­ven ran­nal­la, jon­ka kalo­jen elä­mää hän seu­ra­si kiin­nos­tu­nee­na. Kiin­nos­tuk­sen herät­ti myös lähei­nen rus­kea­ve­ti­sem­pi jär­vi sekä näi­den kah­den jär­ven välil­le met­sän­var­ti­jan kai­va­ma oja, jota saat­toi kul­kea veneel­lä ja jos­ta saat­toi kalas­taa. Vie­res­sä vir­ta­si myös pie­ni taimenjoki. 

Kii­min­ki­läi­nen Elä­ke­lii­ton Poh­jois-Poh­jan­maan pii­rin ja Elä­ke­lii­ton Kii­min­gin yhdis­tyk­sen puheen­joh­ta­ja Sirk­ka-Lii­sa Mik­ko­nen halu­aa puhua elä­ke­läi­sis­tä yksi­löi­nä, ei mas­sa­na. Hän toi­voo, että puhut­taes­sa elä­ke­läi­sis­tä puhut­tai­siin ja aja­tel­tai­siin ihmis­tä omi­ne tarpeineen.